Kuvia

Sain viimein käsiini kaapelin, jolla sain ladattua joitakin kuvia. Kuvat löytyvät Flickr:sta. 

La Serena - Vauvoja, aurinkoa ja JOKI

Lopulta viime keskiviikkona lähdimme Polan ja Pilarin kanssa kohti La Serena. Viiden tunnin matka osoittautuikin yllättävän pitkäksi autossa istuttaessa. Lisäksi olin vielä vähän kipeä (veikkaan Santiagon ilmaa, olin ihan tukossa). Matkalla pysähdyimme johonkin H:lla alkavaan kylään, jossa ei tehdä mitään muuta kuin juustoa ja kasvatetaan papayoita. Joten söimme juustoempanadat ja joimme papayamehua. Hyvää oli. Lopulta pääsimme myös perille. La Serenassa asuimme Polan kaverin jonkun sukulaisen mökissä. La Serenaan oli jo edellisenä päivänä saapunut Polan ja Pilarin kavereita ja kaksi vauvaa (vajaan vuoden kumpikin). Meidän jälkeen tuli vielä kaksi kaveria bussilla. Mökissä oli vähän ahdasta ja perille löytäminen tai poispääseminen aina vähän haastavaa monimutkaisten teiden takia, mutta muuten ihan jees paikka.

Ohjelmaan kuului Valle de Elqui-vierailu, rantaa, käsityömarkkinoita ja Polan synttärit. Valle de Elqui on pitkä, pitkä laakso, jossa on laajoja viinirypälepeltoja, joki ja kulma eteläisen hemisfäärin kirkkain taivas (=paljon observatorioita). Viinirypäleistä ei valmisteta viiniä vaan Piscoa, chileläistä viinirypäleviinaa. Joessa oli tarkoitus uida, mutta virtaus olikin juuri nyt todella kova. Tähtiä ei valitettavasti päästy näkemään, koska yöpyminen laaksossa olisi tullut jokseenkin kalliiksi. Mutta kirkas oli taivas, aurinko porotti aika mukavasti...

Ranta oli hiekkainen ja meressä isot aallot. Harjoittelimme taas bodysurfingia niin kauan että suu ja nenä oli täynnä suolavettä... En palanut, mutten kyllä juuri ruskettunutkaan.

La Serenassa oli aika hauskaa, vaikka kahden vauvan mukana olo aina vähän hidasti kaikkea toimintaa. Papayaa tuli syötyä muodossa jos toisessakin. Tulimme kuitenkin eilenillalla niin myöhään kotiin, etten enää ehtinyt Puconiin. Tänä iltana uusi yritys.

Täällä siis kaikki hyvin. Chilen espanja on kyllä aika mahdotonta. Nää käyttää niin outoja sanoja, että välillä on mahdoton ymmärtää yhtään mitään. Onneksi valitsin Argentiinana. Argentiinan espanja alkaa tuntua jo todella helpolta kun vertaa siihen mitä täällä kuulee.

Chile - yllättävän kaukana

Terveisiä kuumaakin kuumemmasta ja saastuneempaakin saastuneemmasta Santiagosta. No on täällä oikeasti ihan hyvä sää ja vihreää ja ihan ok. Mut vaikeaa tänne oli päästä. 

Lähdin lauantaiaamuna klo 11.30 Mendozasta minibussilla kohti Santiagoa. Matka kestää yleensä noin 5-6 tuntia, joten mun ois pitänyt olla perillä viimeistään klo 18 eli samoihin aikoihin kun Polan (kaverini Santiagossa) oli tarkoitus palata Brasiliasta.  Chilen rannat on kuitenkin hienommat kuin Argentiinan, joten en ollut ainoa Chileen pyrkivä. Itse asiassa jonotimme 7-8 tuntia Argentiinan ja Chilen rajalla päästäksemme Chileen. Edes jylhät maisemat eivät paljoa lohduttaneet. Siltä varalta, että joku sattuu joutumaan joskus samaan tilanteeseen, kerron mitä rajalla voi tehdä: Ensin kannattaa suosiolla vetää kaikki vaatteet päälle koska vuorilla on kylmä. Sitten voi mennä ulos ottamaan pari valokuvaa vuorista tai autojonosta kun on vielä valoisaa. Tässä vaiheessa on jo ehkä vessahätä ja jos on matkassa pikkubusilla joutuu käymään vessasssa auton ulkopuolella. Vessa löytyy sieltä jostain autojonon etupäästä eli pieni vaellusmatka edessä (muista panna merkille millaisessa autossa kuljet, jotta osaat takaisin. Autojono kuitenkiin liikkuu koko ajan). Vessa maksaa yhden peson. Jos on nälkä ja eväät unohtui kotiin, voi vessareissulla ostaa myös jotain syötävää. Esim empanadan 9 pesolla (empanada on eräänlainen pieni piirakka, joka maksaa normaalisti n. 2 pesoa). Palattuasi bussiin, kuljettaja on toivottavasti laittanut telkkariin jo jotain katseltavaa. 7-8 tunnissa ehtii katsoa vaikka mitä. Meidän bussin tarjonta ei kuiteenkaan ollut kovin huimaava, joten katsoimme vain yhden leffan ja 80-luvun musiikkivideon. Jos bussisi sattuu olemaan täynnä argentiinalaisia, matea on varmasti saatavilla. 7-8 tunnin aikana ehtii juoda mateen jos toisenkin. Argentiinalaisilla saattaa olla mukana myös Fernet Brancaa. Jos jollain sattuu olemaan mukana myös coca-colaa, saadaan oivia fernetcola-juomia. Kun yhdistetään Fernetcola ja vähän musiikkia bussiin saadaan tunnelmaa noin tunniksi. Sitten voidaan yhteistuumin laskeskella, että saavutaan muuten aika myöhään perille ja että mitäs tehdään kun kaikkien piti jatkaa sinne rannoille, eikä jäädä Santiagoon yöksi... Sitten taas vähän pohditaan, että minnehän sitä menis. Yritetään soitella tutuille vaan eipä onnistu... Sitten lopulta bussi on jo ihan vessojen vieressä. Passit ja jo tuntikausia sitten täytetyt paperit käteen. Ensin Argentiinan setien luo. Leima tulee aika nopeasti mulle, muilla on jotain vaikeuksia lasten takia. Sitten Chilen setien luo. "Ai ette oo tässä kaikki vielä. Joo no odotellaan et kaikki 18 on tässä." No odotellaan että Argentiinan sedät päästää kaikki Chilen setien luo... "Joo muodostakaan jono tuonne". Valmista... "Eiku tehkääs se jono tuonne"... Lopulta kaikki saavat myös Chilen leimat. Sitten takaisin bussiin odottelemaan. Kuski tarkistaa vielä kaikilta matkustajilta, että ei hän teillä nyt vaan oo jotain omenoita tai kanoja siellä laukuissa. Eipä kai. Reilun puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsemme laukkutarkastukseen. Kaikki laukut läpivalaisuun. Ei ollut omenoita, eikä kanoja. (Chileen ei saa viedä mitää kasvi- tai eläintuotteita) Kello on 23:30 ja me olemme vihdoin ylittäneet rajan. 1:30 bussimme kaartaa Santiagon jo-suljetulle bussiasemalle, jossa on yllätävän paljon ihmisiä (odottamassa muita, vielä rajalla jonottavia).

Puolessa tunnissa saan nostettua rahaa, vaihdettua setelin kolikoiksi ja opin käyttämään julkista puhelinta (milloin niitä kolikoita pitää työntää sinne?). Sain onneksi Polan (kaverini) kiinni hänen siskonsa, Pilarin, kännykästä ja Pola tulee hakemaan minut kotiinsa bussiterminaalista. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis... 5-6 tunnin matkaan kului siis 14 tuntia!

Olin ensin ajatellut jatkaa heti melkein suoraan täältä Puconiin, Chilen järvialueelle, mutta täälläpä olen vieläkin. Olimme sunnuntaina jossain katuteatterishowssa, jossa oli 20 000 ihmistä. Showssa piti olla joku suurensuuri nukke, mutta emme ensinnäkään nähneet juuri mitään ja lopulta selvisi, että nukke esiintyy vasta seuraavana sunnuntaina, shown toisessa osassa... Eilen kävimme vähän ostoksilla ja Polan isovanhempien luona. Huomenna olisi tarkoitus mennä La Serenaan muutamaksi päiväksi. La Serena on suosittu rantakaupunki Santiagosta pohjoiseen. Suunnitelmat ovat kuitenkin nyt vaihtuneet jo niin monta kertaa, että saa nähdä miten käy. Viimeistään ensi sunnuntaina lähden kuitenkin sinne Puconiin tulivuoria ja järviä katsomaan. 

Tiedoksi:

- Suomalainen numeroni ei toimi. Argentiinalainen vähän heikosti, joten internet on paras tapa olla yhteydessä.

- Unohdin kameran kaapelin Buenos Airesiin, joten kuvia tulee vasta kun löytyy sopiva kaapeli. 

- Chileläiset kyllä puhuu todella hassusti. Kaikki sanat on ihan eri kuin perusespanjassa. Tai Argentiinan espanjassa. Mut kyllä täällä nyt kommunikoi... 

Mendoza - viiniä ja vuoria

14.1.

Tutustuin aamupalalla kolmeen brittiin, jotka olivat lähdössä pyörillä viinitiloihin tutustumaan. Päätin lähteä mukaan. Lopulta mukaan liittyi myös kaksi uusi-seelantilaista.

Pyöräretki oli aika hyvä tapa kiertää viinitiloja. Pyöräilimme yhteensä 12km ja vierailimme kolmella viinitilalla ja yhdellä oliivitilalla. Pääsimme syömään rypäleitä suoraan pensaista ja maistamaan parhaimmillaan neljää eri viiniä. Malbec on alueen ykköslajike. Itseäni vähän harmitti, että esittelyt piti pyytää aina englanniksi (kun muut eivät juurikaan ymmärtäneet espanjaa). Esittelijöiden englanti ei nyt aina ollut sieltä parhaimmasta päästä ja luulen että esittelyt jäivät aika suppeiksi espanjankielisiin verrattuina. Ainakaan oliivitilan esittelystä ei ottanut mitään selvää, mutta aurinkokuivatut tomaatit ja jopa oliivit olivat hyviä.

Mendozan alue on oikeasti aavikkoa, mutta taitavalla vedenkastelulla alue on saatu todella vihreäksi. Vedensäännöstelyn avulla myös rypäleiden laatu voidaan pitää korkeatasoisena.

15.1.

Edellisen päivän helteessä polkeminen aiheutti aika hyvän väsymyksen, joten seuraavana päivänä päätin ottaa ihan rennosti. Kävelin vähän keskustassa ja menin siestan ajaksi (13-17, kaikki suljettu) kaupunkin laidalla olevaan suureen puistoon lukemaan ja nukkumaan (nukahdin nurmelle tunniksi). Illalla hostellilla oli asado-ilta eli paljon lihaa ja viiniä. Liha oli tosin melko kaukana mediumista.

16.1.

Yksi Mendozan visiitin tavoitteista oli nähdä Aconcagua, joten varasin edellisenä päivänä retken vuorille. Aamulla kello kahdeksan hyppäsin siis minua hakemaan tulleen auton kyytiin ja suuntasimme vuorille. Valitettavasti opas puhui harvinaisen epäselkeästi ja aika paljon opastuksesta meni ohi. Tiesin kuitenkin yleensä mistä puhuttiin. Jylhiä maisemia kuitenkin näkyi. Aconcagua nyt oli ehkä hieman pettymys, kun sen näki vain aika kaukaa, mutta onpahan nähty. Lopulta retken kohokohdaksi muodostui ehkä yli 4000 metriin nouseminen. Ylös johtanut serpentiinitie näytti aika pahalta, mutta ylös päästiin ja alas myös. En ole tainnut ennen olla yli 4000 metrissä. Titicacan järvi on lähes yhtä korkealla (3810 m) . Titicacalla kuitenkin korviin sattui ja muutenkin oli jotenkin huonompi oli kuin nyt. Tosin nyt ei ollut rinkkaa selässä.

Mendoza oli kaiken kaikkiiaan aika kiva kaupunki. Todella vihreä, varsinkin kun ottaa huomioon, että kaupunki on tosiaan rakennettu aavikolle. Ihmisillä oli vähän hassu aksentti, jota mun oli tosiaan välillä vähän vaikea ymmärtää. En oikein edes tiedä mikä aksentissa oli vikana. Hostelli oli jees, vaikka vettä tuli vain välillä ja silloinkin usein kylmää. Vesi taisi mennä puille ja rypäleille.

Seuraava kohde: Chile

Floggers

--Kunnon nettiyhteyksien ja koneiden ääressä--

Unohdin edellisessä postauksessani kertoa hyvin tärkeästä argentiinalaisesta ilmiöstä. Floggereista. Flogger on tyypillisesti 12-22 -vuotias nuori, jolla on fotolog (hyvin yksinkertainen "kuvapäiväkirja"). Flogger myös pukeutuu floggereille tyypillisellä tavalla. Kampaus muodostuu yleensä huomattavan isosta otsakiekurasta. Tytöillä on usein iso kukka toisella puolella päätä. Vaatetukseen kuuluu v-aukkoinen T-paita ja tiukat värikkäät housut. 

Floggerit tapaavat toisia floggereita erityisissä floggertapaamisessa tai muuten he tapailevat paikallisessa ostoskeskuksessa ja ottavat paljon kuvia hienoilla kamerakännyköillään. Päivän päätteeksi he lataavat hienoimmat kuvat fotologiin muiden kommentoitaviksi. 

Floggerit ovat olleet aika paljon uutisissa viime aikoina sillä yksi nuori floggeri pahoinpideltiin kuoliaaksi yökerhon edessä Córdobassa vähän aikaa sitten. Floggerit eivät ole mitenkään tappelunhaluisia, mutta joitakin heidän olemuksensa ja ryhmittymisensä ärsyttää ja netissä onkin jo paljon floggervastaisia lauseita. 

Kiinnostuneet voivat lukea ilmiöstä lisää täällä. Teksti on espanjaksi, kuvat "suomeksi"... ;)

Yhden randomfloggerin fotolog.

Santín 18-vuotias pikkusisko on myös flogger ja floggereita näkee kyllä aika usein katukuvassa. 

Perhe-elämää Córdobassa

Terveisiä Córdobasta!
Täällä sataa tällä hetkellä vettä, joten nyt on sopiva aika kirjoitella blogiin. Saavuin Córdobaan siis lauantaiaamuna. Olen asunut täällä Santin (argentiinalainen BEST:läinen, joka opiskelee, mutta on nyt kotonaan käymässä) perheen luona. Täällä asuu nyt Santin äiti, 18-vuotias sisko ja 103-vuotias isoisoäiti (ei kirjoitusvirhettä). Lauantaina kävimme käsityömarkkinoilla katsomassa enemmän ja vähemmän tyypillisiä paikallisia käsitöitä. Mukaan ei kuitenkaan tarttunut mitään. Illalla pelasimme Santin kavereiden kanssa joitakin pelejä.

Eilen, sunnuntaina, ajoimme autolla "kukkuloille" (Sierras de Córdoba). Kyseiset kukkulat ovat noin 1500 m korkeita, eli korkeampia kuin Halti. Joimme terereetä joen rannalla (unohdin ottaa kuvan, mutta hieno paikka oli) Terere on kuin matea (yrteistä tehtyä teen tapaista juomaa), mutta kuuman veden sijaan käytetään sitruunalla maustettua jääkylmää vettä. Todella ihana kesäjuoma. La faldan kylään rakennettiin joskus 1800-luvun lopulla hulppea hotelli, hotel Eden, joka tuhoutui toisen maailmansodan aikoihin. Hotellissa on yöpynyt monia kuuluisuuksia ja prinssejä sun muita. Valitettavasti saavuimme paikalle sen verran myöhään, ettei vierailu enää onnistunut. Paikkaa ollaan nyt kunnostamassa. Hotellin jälkeen jatkoimme pikkuruista "vuoristotietä" kukkuloiden yli toiselle puolelle. Kukkuloiden toisella puolella söimme illallista pienen kylän puoliksi piilossa olevassa ravintolassa. Hyvää oli!

Täällä Córdobassa olen kyllä päässyt kunnon kielikylpyyn. Santin isoisoäidin jutuissa on välillä vähän haastavaa pysyä mukana eikä muutkaan tunnu säästelevän erikoisempien sanojen kanssa. Sanavarasto on siis kasvanut hurjaa vauhtia.

Córdoban alue on todella kaunista aluetta ja eilen mietin jopa pari kertaa, että olisihan tännekin voinut tulla opiskelemaan. Córdobalaisten mielestä tämä on tietenkin oikeaa Argentiinaa ja Buenos Aires on vain joku pinta, jonka kaikki turistit näkevät...

Suomalainen kännykkäni ei muuten toimi täällä (väärät taajuudet), joten jouduin ostamaan uuden. Nyt minulla on siis vain paikallinen numero käytössä. En kuitenkaan tiedä millaisella numerosarjalla sen tavoittaa ulkomailta. Kerron jos saan selville.

Huomenna jatkan kohti Mendozaa ja sitten ehkä Chileen jne...

Perillä

Pariisin lentokenttä oli yhtä kauhea kuin muistelinkin. Tällä kertaa kuitenkin odottelimme ensin koneessa noin 10 minuuttia, että lentokenttähenkilöstö saa matkustajasillan ovet auki ja sen jälkeen odotimme vielä noin 20 minuuttia, että myös seuraavat ovet saatiin auki. Kukaan ei tuntunut osaavan avata ovia. Onneksi oli viiden tunnin vaihto, joten mulla ei sinänsä ollut mitään hätää. Toisilla vaan oli vähän tiukempi vaihto ja ovet olisivat varmaan melko pian lähteneet sijoiltaan, jos ei niitä olisi sitten lopulta tultu avaamaan. Viiden tunnin odottelun jälkeen olikin sitten 13 tunnin lento edessä. Nukkuminen oli vähän tuskaista ja vieressä kaksi yrmeää vanhaa ranskalaista miestä, jotka eivät tietenkään puhuneet muuta kuin ranskaa. Eli vähän tylsää oli. Olin pyytänyt istumapaikaksi koneen oikeaa puolta, ikkunan vierestä ja ei siiven kohdalta. Paikkani oli sitten tietenkin siiven kohdalla ja koneen vasemmalla puolella, ikkunapaikka tosin.

Lopulta saavuin onnellisesti Buenos Airesiin, jossa asiat sujuivat (ranskalaisten ulottumattomissa) huomattavasti paremmin. Lentokentältä bussi keskustan bussiasemalle, jossa sain päivän liikunta-annoksen kävelemällä 40 kilon matkatavaroideni kanssa bussiaseman läpi bussilippua ostamaan, 30 asteen helteessä. Selvisin kuitenkin ja loppumatkan pystyin onneksi kulkemaan taksilla. Vietin ensimmäisen yöni Xuxan talossa (La casa de Xuxa), josta mainitsin viime viestissäni. Talon asukkaat ovat oikein mukavia, talo samoin. Tosin nettiyhteys nyt ei ole parhaimmasta päästä. Täällä käytetään nimittäin naapurin yhteyttä ja se aina välillä pätkii ja on tietenkin nopeudeltaan vähän toista kuin Otaniemessä.

Ekat suklaat ja salmiakit tuli maistatettua. Suklaa maistui, salmiakki ei. Aivan kuin kuvitella voi. Tapasin myös Juanin, joka oli toissa kesänä Suomessa työharjoittelussa. Juan asuukin samalla kadulla kolmen blokin päässä tästä talosta. Illalla menimme talon asukkaiden kanssa kuuntelemaan jotain balkanilaista orkesteria. Yksi talon asukkaista on nimittäin slovenialainen. Tutustuin illan aikana aika moniin ihmisiin ja puhuin paljon espanjaa, tai castellanoa, niin kuin täällä sanotaan.

Mielenkiintoisimmat tutustumiset:
- Yksi poika, joka oli ollut viime vuonna Jyväskylässä töissä puolisen vuotta.
- Yksi saksalainen tyttö, joka oli opiskellut filosofian ja kirjallisuuden laitoksella viime syksynä. Vakuutteli että laitos oli kiva ja sai melko vapaasti valita kursseja. Hyvä juttu siis!
- Brasilialainen tyttö, joka oli juuri saapunut Buenos Airesiin castellanoa opiskelemaan. Pääsin siis jopa korjailemaan jonkun kielivirheitä... :)

Kaikki on siis sujunut hyvin. Täällä on vähän kuuma ja ostin lasten aurinkorasvaa (siinä oli hieno hain kuva ja tarpeeksi kertoimia). Castellano sujuu huomattavasti paremmin kuin viimeksi. Kieli ei ole juurikaan tuottanut ongelmia. Välillä sanat hukassa itseltä ja joitain paikallisia sanoja puuttuu vielä, mutta hyvin menee. Tänä iltana jatkan matkaani Córdobaan, noin 700 km länteen päin. Olen siellä siis lauantaiaamuna yhdeksän aikoihin.