Lähdin lauantaiaamuna klo 11.30 Mendozasta minibussilla kohti Santiagoa. Matka kestää yleensä noin 5-6 tuntia, joten mun ois pitänyt olla perillä viimeistään klo 18 eli samoihin aikoihin kun Polan (kaverini Santiagossa) oli tarkoitus palata Brasiliasta. Chilen rannat on kuitenkin hienommat kuin Argentiinan, joten en ollut ainoa Chileen pyrkivä. Itse asiassa jonotimme 7-8 tuntia Argentiinan ja Chilen rajalla päästäksemme Chileen. Edes jylhät maisemat eivät paljoa lohduttaneet. Siltä varalta, että joku sattuu joutumaan joskus samaan tilanteeseen, kerron mitä rajalla voi tehdä: Ensin kannattaa suosiolla vetää kaikki vaatteet päälle koska vuorilla on kylmä. Sitten voi mennä ulos ottamaan pari valokuvaa vuorista tai autojonosta kun on vielä valoisaa. Tässä vaiheessa on jo ehkä vessahätä ja jos on matkassa pikkubusilla joutuu käymään vessasssa auton ulkopuolella. Vessa löytyy sieltä jostain autojonon etupäästä eli pieni vaellusmatka edessä (muista panna merkille millaisessa autossa kuljet, jotta osaat takaisin. Autojono kuitenkiin liikkuu koko ajan). Vessa maksaa yhden peson. Jos on nälkä ja eväät unohtui kotiin, voi vessareissulla ostaa myös jotain syötävää. Esim empanadan 9 pesolla (empanada on eräänlainen pieni piirakka, joka maksaa normaalisti n. 2 pesoa). Palattuasi bussiin, kuljettaja on toivottavasti laittanut telkkariin jo jotain katseltavaa. 7-8 tunnissa ehtii katsoa vaikka mitä. Meidän bussin tarjonta ei kuiteenkaan ollut kovin huimaava, joten katsoimme vain yhden leffan ja 80-luvun musiikkivideon. Jos bussisi sattuu olemaan täynnä argentiinalaisia, matea on varmasti saatavilla. 7-8 tunnin aikana ehtii juoda mateen jos toisenkin. Argentiinalaisilla saattaa olla mukana myös Fernet Brancaa. Jos jollain sattuu olemaan mukana myös coca-colaa, saadaan oivia fernetcola-juomia. Kun yhdistetään Fernetcola ja vähän musiikkia bussiin saadaan tunnelmaa noin tunniksi. Sitten voidaan yhteistuumin laskeskella, että saavutaan muuten aika myöhään perille ja että mitäs tehdään kun kaikkien piti jatkaa sinne rannoille, eikä jäädä Santiagoon yöksi... Sitten taas vähän pohditaan, että minnehän sitä menis. Yritetään soitella tutuille vaan eipä onnistu... Sitten lopulta bussi on jo ihan vessojen vieressä. Passit ja jo tuntikausia sitten täytetyt paperit käteen. Ensin Argentiinan setien luo. Leima tulee aika nopeasti mulle, muilla on jotain vaikeuksia lasten takia. Sitten Chilen setien luo. "Ai ette oo tässä kaikki vielä. Joo no odotellaan et kaikki 18 on tässä." No odotellaan että Argentiinan sedät päästää kaikki Chilen setien luo... "Joo muodostakaan jono tuonne". Valmista... "Eiku tehkääs se jono tuonne"... Lopulta kaikki saavat myös Chilen leimat. Sitten takaisin bussiin odottelemaan. Kuski tarkistaa vielä kaikilta matkustajilta, että ei hän teillä nyt vaan oo jotain omenoita tai kanoja siellä laukuissa. Eipä kai. Reilun puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsemme laukkutarkastukseen. Kaikki laukut läpivalaisuun. Ei ollut omenoita, eikä kanoja. (Chileen ei saa viedä mitää kasvi- tai eläintuotteita) Kello on 23:30 ja me olemme vihdoin ylittäneet rajan. 1:30 bussimme kaartaa Santiagon jo-suljetulle bussiasemalle, jossa on yllätävän paljon ihmisiä (odottamassa muita, vielä rajalla jonottavia).
Puolessa tunnissa saan nostettua rahaa, vaihdettua setelin kolikoiksi ja opin käyttämään julkista puhelinta (milloin niitä kolikoita pitää työntää sinne?). Sain onneksi Polan (kaverini) kiinni hänen siskonsa, Pilarin, kännykästä ja Pola tulee hakemaan minut kotiinsa bussiterminaalista. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis... 5-6 tunnin matkaan kului siis 14 tuntia!
Olin ensin ajatellut jatkaa heti melkein suoraan täältä Puconiin, Chilen järvialueelle, mutta täälläpä olen vieläkin. Olimme sunnuntaina jossain katuteatterishowssa, jossa oli 20 000 ihmistä. Showssa piti olla joku suurensuuri nukke, mutta emme ensinnäkään nähneet juuri mitään ja lopulta selvisi, että nukke esiintyy vasta seuraavana sunnuntaina, shown toisessa osassa... Eilen kävimme vähän ostoksilla ja Polan isovanhempien luona. Huomenna olisi tarkoitus mennä La Serenaan muutamaksi päiväksi. La Serena on suosittu rantakaupunki Santiagosta pohjoiseen. Suunnitelmat ovat kuitenkin nyt vaihtuneet jo niin monta kertaa, että saa nähdä miten käy. Viimeistään ensi sunnuntaina lähden kuitenkin sinne Puconiin tulivuoria ja järviä katsomaan.
Tiedoksi:
- Suomalainen numeroni ei toimi. Argentiinalainen vähän heikosti, joten internet on paras tapa olla yhteydessä.
- Unohdin kameran kaapelin Buenos Airesiin, joten kuvia tulee vasta kun löytyy sopiva kaapeli.
- Chileläiset kyllä puhuu todella hassusti. Kaikki sanat on ihan eri kuin perusespanjassa. Tai Argentiinan espanjassa. Mut kyllä täällä nyt kommunikoi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti