Perillä

Pariisin lentokenttä oli yhtä kauhea kuin muistelinkin. Tällä kertaa kuitenkin odottelimme ensin koneessa noin 10 minuuttia, että lentokenttähenkilöstö saa matkustajasillan ovet auki ja sen jälkeen odotimme vielä noin 20 minuuttia, että myös seuraavat ovet saatiin auki. Kukaan ei tuntunut osaavan avata ovia. Onneksi oli viiden tunnin vaihto, joten mulla ei sinänsä ollut mitään hätää. Toisilla vaan oli vähän tiukempi vaihto ja ovet olisivat varmaan melko pian lähteneet sijoiltaan, jos ei niitä olisi sitten lopulta tultu avaamaan. Viiden tunnin odottelun jälkeen olikin sitten 13 tunnin lento edessä. Nukkuminen oli vähän tuskaista ja vieressä kaksi yrmeää vanhaa ranskalaista miestä, jotka eivät tietenkään puhuneet muuta kuin ranskaa. Eli vähän tylsää oli. Olin pyytänyt istumapaikaksi koneen oikeaa puolta, ikkunan vierestä ja ei siiven kohdalta. Paikkani oli sitten tietenkin siiven kohdalla ja koneen vasemmalla puolella, ikkunapaikka tosin.

Lopulta saavuin onnellisesti Buenos Airesiin, jossa asiat sujuivat (ranskalaisten ulottumattomissa) huomattavasti paremmin. Lentokentältä bussi keskustan bussiasemalle, jossa sain päivän liikunta-annoksen kävelemällä 40 kilon matkatavaroideni kanssa bussiaseman läpi bussilippua ostamaan, 30 asteen helteessä. Selvisin kuitenkin ja loppumatkan pystyin onneksi kulkemaan taksilla. Vietin ensimmäisen yöni Xuxan talossa (La casa de Xuxa), josta mainitsin viime viestissäni. Talon asukkaat ovat oikein mukavia, talo samoin. Tosin nettiyhteys nyt ei ole parhaimmasta päästä. Täällä käytetään nimittäin naapurin yhteyttä ja se aina välillä pätkii ja on tietenkin nopeudeltaan vähän toista kuin Otaniemessä.

Ekat suklaat ja salmiakit tuli maistatettua. Suklaa maistui, salmiakki ei. Aivan kuin kuvitella voi. Tapasin myös Juanin, joka oli toissa kesänä Suomessa työharjoittelussa. Juan asuukin samalla kadulla kolmen blokin päässä tästä talosta. Illalla menimme talon asukkaiden kanssa kuuntelemaan jotain balkanilaista orkesteria. Yksi talon asukkaista on nimittäin slovenialainen. Tutustuin illan aikana aika moniin ihmisiin ja puhuin paljon espanjaa, tai castellanoa, niin kuin täällä sanotaan.

Mielenkiintoisimmat tutustumiset:
- Yksi poika, joka oli ollut viime vuonna Jyväskylässä töissä puolisen vuotta.
- Yksi saksalainen tyttö, joka oli opiskellut filosofian ja kirjallisuuden laitoksella viime syksynä. Vakuutteli että laitos oli kiva ja sai melko vapaasti valita kursseja. Hyvä juttu siis!
- Brasilialainen tyttö, joka oli juuri saapunut Buenos Airesiin castellanoa opiskelemaan. Pääsin siis jopa korjailemaan jonkun kielivirheitä... :)

Kaikki on siis sujunut hyvin. Täällä on vähän kuuma ja ostin lasten aurinkorasvaa (siinä oli hieno hain kuva ja tarpeeksi kertoimia). Castellano sujuu huomattavasti paremmin kuin viimeksi. Kieli ei ole juurikaan tuottanut ongelmia. Välillä sanat hukassa itseltä ja joitain paikallisia sanoja puuttuu vielä, mutta hyvin menee. Tänä iltana jatkan matkaani Córdobaan, noin 700 km länteen päin. Olen siellä siis lauantaiaamuna yhdeksän aikoihin.