keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
Kuvat vaihtoivat paikkaa
Flickr:lla on vaikeuksia toimia Argentiinassa, joten kuvat ovat vaihtaneet paikkaa. Nyt kuvat löytyvät ehkä jopa selkeämmistä Picasa-albumeista. Kuvat ovat siis nyt täällä, olkaa hyvä!
tiistai 24. maaliskuuta 2009
BA: Flunssa ja ensimmäinen luento
Lauantain vietin lähinnä sängyssä makoilemalla. Osittain koska nukuin 15 tunnin unet viisumihässäkän jälkeen ja osittain koska viisumihärdelli sai nenäni aika räkäiseksi muutenkin oloni aika heikoksi. Kärsin siis flunssasta. Syksy on kai tulossa.
Sunnuntaina hyppäsin viimein Mataderosin bussiin, tarkoituksenani tutustua kuuluisiin markkinoihin, jotka sijaitsevat siis Mataderosin kaupunginosassa Buenos Airesin toisella laidalla. Pettymys oli kuitenkin suurehko kun näimmekin vain muutaman hassun kojun, joista suurimmassa osassa myytiin jotain kiinassa ehtyä rihkamaa. Missä gauchot, hevoset ja paikalliset käsityöt? Noh tutustuimme sitten keskusaukiolla olevaan gaucho-patsaasen ja sen vieressä olevaan museoon... Kunnon markkinat ovat kai kesätauolla ja alkavat vasta ensi kuussa uudelleen. Silloin siis takaisin.
Tänään räkänenäni seuraksi sain limayskän. Tällä yhdistelmällä olikin kiva mennä ekalle luennolle ikinä Buenos Airesissa. Kuten kerroin, niin luentoni ovat painottuneet iltaan ja tänään aloitin siis kello 19 illalla. Laitos olikin yhtäkkiä täynnä, siis todella täynnä ihmisiä ja aika ärsyttävän paljon tupakansavua. :( Tungeksin siis pikavauhtia luokaan (joka onneksi löytyi melko helposti) tupakansavua karkuun. Luennoilla ei kulma yleensä polteta... Tällä luennolla ei polttanut kukaan. Luennon aiheena oli "Edición electronica y multimedia" ja se oli jopa mielenkiintoinen. Proffana vanhahko psykologisetä, joka on erikoistunut teknologiaan ja opetukseen ja vähän kaikkeen... Just kivan infohenkinen (=informaatioverkostohenkinen). Ja ylläri ylläri luento alkoi vähän myöhässä koska tämä setä halusi käyttää projektoria, joka ei ilmeisesti ole mikään ihan itsestään selvä juttu täällä. Istuin siis luennolla kuuntelemassa infohenkistä proffaa, katsomassa powerpointtien viuhumista ja kirjoittamassa muistiinpanoja. Eli vähän niinku Suomessa paitsi että kirjoitin muistiinpanoja. Harmi, että proffa puhuu vähän epäselvästi partaansa ja osa asioista menee varmasti ihan sen takia ohi. Oli kuitenkin tyytyväinen, että ymmärsin suurimman osan. Powerpointit (vaikkakin kaikkia sääntöjä vastaan tehdyt) varmasti tukivat tällä kertaa ymmärtämistä, kun näin siten avainsanat kirjoitettuna. Tälle luennolle palaan varmasti. Luennon lopuksi sai ostaa proffan aiheesta kirjoittaman kirja suoraan toimittajalta, joka oli tullut niitä oikein paikanpäälle myymään. Aika hyvä diili... :) Ostin kirjan, koska vaikutti siltä että sen lukemalla vois pärjätä vaikka tentissä. Näytti se muutenkin ihan pätevältä. Semanttista webiä ja muuta vajaa 200 sivua espanjaksi.
Melkein unohdin kertoa parhaat palat. Proffa antoi meille sähköpostiosoitteensa, joka toimii myös meseosoitteena ja sanoi että voisimme milloin vain mesetellä, jos on jotain kysyttävää. Lisäksi hän kertoi bloginsa osoitteen sekä internetnikkinsä... :) Johan on teknologiaproffa! Ja minä kun luulin, että pääsisin takaisin liitutauluopetuksen pariin. Ehkäpä jollain toisella kurssilla sitten.
BA: Hulluuden partaalla (opiskelijaviisumi Argentiinaan)
Keskiviikkona sain viimein kaikki paperit viisuminhakua varten kasaan, joten raahauduin maahanmuuttoviraston eteen jonottamaan torstaiaamuna klo 5.30. Olin kuullut että aikaisin on mentävä, jotta saa edes vuoronumeron. Lämpimästi pukeutuneena, musiikin ja kirjojen viihdyttämänä istuskelin siis aamuvarhaisella jonkun tuhannen bolivialaisen (=bolivialainen/urugualainen/paragualainen/perulainen...) kanssa odottamassa viraston ovien aukeamista. Olin siis enemmän kuin iloinen kun Alan (yksi argentiinalainen arkkitehtiopiskelija, johon tutustuin kämppikseni kautta) saapui jostain bileistä kuuden aikoihin aamulla jonottamaan seurakseni. Siinä sitten jonottelimme aikamme ja näytti jo siltä, että taidan saada kuin saada numeron, vaikka se tuhannen bolivialaisen jono olikin näyttänyt niin epätoivoiselta. Toisin kuitenkin kävi ja ollessamme vain muutaman metrin päässä ovesta (kello 10:30) kuulimme, että extramercosurnumerot (mercosur=Argentiina, Brasilia, Uruguay, Paraguay -> extra- on siis muut) olivat loppuneet. Eli tervetuloa huomenna uudelleen... :(
Vähän masensi, mutta toisaalta olin jo henkisesti varautunut menemään perjantaina uudelleen. Soitin siis Kaisalle (suomalainen, TKK:lta), joka oli puhunut aiemmin menevänsä virastoon juuri perjantaina ja sovimme treffit jonoon kello 3.30 perjantaiaamuksi. Laskeskelin, että kaksi tuntia aikaisemmin saapumisen pitäisi riittää hyvin numeron saamiseksi.
Seurasi 6,5 tuntia jonotusta vuoronumeron saamiseksi (matea, pimeyttä, torakoita). Sain numeron 167, jaossa niitä oli 200 kpl ja kello kymmenen aamulla menossa oli numero 40. Alkoi siis mielestäni päivän rankin osuus, eli kahdeksan tunnin odotus sisällä virastossa. Numerot vaihtuivat välillä uskomattoman hitaasti (ei mitään muutosta puoleen tuntiin) ja välillä melkein raketinnopeudella (4 numeroa puolessa tunnissa). Maahanmuuttovirastossa kyse ei kuitenkaan ole pelkästään jonottamisesta. Meitä ainakin mietitytti ovatko paperimme kunnossa, onko tänään oikea päivä (ei liian myöhään/aikaisin), pitäisikö valokuvan taustan olla sininen vai kelpaako mikä vain, pitäisikö myös passin ulkokansista olla kopio yms. Vihdoin kello 17:45 seisoimme viraston ulkopuolella paperit käsissämme, aivot pihalla katsomassa auringonlaskua. Vaikka olin kuullut kaikenlaista kyseisestä virastosta, en ollut ikinä kuvitellut viettäväni siellä lähes 15 tuntia saadakseni jonkun paperin. Parin viikon päästä joudumme palaamaan vielä hakemaan viisumimme, mutta ilmeisesti hieman vähemmällä odottamisella. Seuraavalla kerralla (toivottavasti ei tule) otan teltan ja majoittaudun viraston oven eteen jo edellisenä iltana. Varmasti kannattavin vaihtoehto!
Tässä vielä lista tarvituista dokumenteista 20.3.2009 opiskelijaviisumia varten:
- Passi (jossa maahantuloleima)
- Kopio passin joka ikisestä sisäsivusta
- Antecedentes penales de Argentina (Käy hakemassa: Piedras 115, tarvitset: passi, kopio passin tietosivusta, 40 pesoa)
- Kaksi 4x4-kokoista valokuvaa (sininen tausta varmin)
- Rikosrekisteriote Suomesta espanjaksi apostillen leimalla (vain jos haet yli 6 kk viisumia)
- 200 pesoa
Lisäksi kaikkialla sanottiin, että tarvitaan syntymätodistus espanjaksi apostillen leimalla, vaan eipä pyydetty ainakaan multa. Kysyttiin vain vanhempien nimet.
Vähän masensi, mutta toisaalta olin jo henkisesti varautunut menemään perjantaina uudelleen. Soitin siis Kaisalle (suomalainen, TKK:lta), joka oli puhunut aiemmin menevänsä virastoon juuri perjantaina ja sovimme treffit jonoon kello 3.30 perjantaiaamuksi. Laskeskelin, että kaksi tuntia aikaisemmin saapumisen pitäisi riittää hyvin numeron saamiseksi.
Seurasi 6,5 tuntia jonotusta vuoronumeron saamiseksi (matea, pimeyttä, torakoita). Sain numeron 167, jaossa niitä oli 200 kpl ja kello kymmenen aamulla menossa oli numero 40. Alkoi siis mielestäni päivän rankin osuus, eli kahdeksan tunnin odotus sisällä virastossa. Numerot vaihtuivat välillä uskomattoman hitaasti (ei mitään muutosta puoleen tuntiin) ja välillä melkein raketinnopeudella (4 numeroa puolessa tunnissa). Maahanmuuttovirastossa kyse ei kuitenkaan ole pelkästään jonottamisesta. Meitä ainakin mietitytti ovatko paperimme kunnossa, onko tänään oikea päivä (ei liian myöhään/aikaisin), pitäisikö valokuvan taustan olla sininen vai kelpaako mikä vain, pitäisikö myös passin ulkokansista olla kopio yms. Vihdoin kello 17:45 seisoimme viraston ulkopuolella paperit käsissämme, aivot pihalla katsomassa auringonlaskua. Vaikka olin kuullut kaikenlaista kyseisestä virastosta, en ollut ikinä kuvitellut viettäväni siellä lähes 15 tuntia saadakseni jonkun paperin. Parin viikon päästä joudumme palaamaan vielä hakemaan viisumimme, mutta ilmeisesti hieman vähemmällä odottamisella. Seuraavalla kerralla (toivottavasti ei tule) otan teltan ja majoittaudun viraston oven eteen jo edellisenä iltana. Varmasti kannattavin vaihtoehto!
Tässä vielä lista tarvituista dokumenteista 20.3.2009 opiskelijaviisumia varten:
- Passi (jossa maahantuloleima)
- Kopio passin joka ikisestä sisäsivusta
- Antecedentes penales de Argentina (Käy hakemassa: Piedras 115, tarvitset: passi, kopio passin tietosivusta, 40 pesoa)
- Kaksi 4x4-kokoista valokuvaa (sininen tausta varmin)
- Rikosrekisteriote Suomesta espanjaksi apostillen leimalla (vain jos haet yli 6 kk viisumia)
- 200 pesoa
Lisäksi kaikkialla sanottiin, että tarvitaan syntymätodistus espanjaksi apostillen leimalla, vaan eipä pyydetty ainakaan multa. Kysyttiin vain vanhempien nimet.
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Buenos Aires - Lisää papereita ja asettumista
Huh, kylläpä aika kuluu nopeasti. Lyhyesti (tai varmaan aika pitkästi) viimeaikaiset tapahtumat:
- NÄIN ekan suomalaisen ikinä Etelä-Amerikassa.
- PUHUIN ensimmäisen suomalaisen kanssa ikinä Etelä-Amerikassa. Kyseessä ei ollut edes sama suomalainen, jonka näin aiemmin, joten täällä on jopa kaksi suomalaista. Voi ei!
- Tapasin Valerian, argentiinalaisen tytön, joka haluaa Suomeen (ainakin vähäksi aikaa) ja pois Argentiinasta... Valeria on myös opiskellut täällä Buenos Airesissa vuoden suomea. Täällä voi siis jopa opiskella niinkin eksoottista kieltä kuin suomea... :P
- Leivoin laskiaispullia ja korvapuusteja. Niistä tuli ihan ok, vaikka ei ollut desimittaa, uuni oli kaasu-uuni ja muutenkin outo. En myöskään ollut ihan varma olivatko jauhot oikeanlaisia jne... Mutta syöty on jo. Täällä muuten ihan perusruokienkin teko on vähän haastavaa koska täältä ei saa ihan kaikenlaisia raaka-aineita ja mausteita on ihan hitsin vaikea löytää. Paikalliset käyvät kulma Liniersissä (joku lähiö aika kaukana, ei edes Buenos Airesin kaupungissa) kerran kuussa. Siellä on siis joku superhyper iso markkinapaikka mistä saa ihan kaikkea... :P Ehkä voisin kuitenkin eka tehdä toisen reissun chinatowniin. Ehkä niillä olis esim. currya.
- Löysin lemppariruokakaupani, Ekin. Lähin Eki on tän korttelin toisella puolella ja on paras koska siellä ei työnnetä kamoja muovipussiin, jos ei halua. Pussit maksavat 0.13 pesoa ja ovat hyviä, siis ihan kunnon kauppakasseja. Monet tuotteetkin tuntuvat olevan halvempia kuin muualla + ekistä saa puolen litran triojätskipakkauksia suunnilleen samaan hintaan kuin Suomessa (eli halvalla muihin verrattuna täällä).
- Otin ensimmäiset tangoaskeleeni. Jos sitä nyt voi vielä tangoksi kutsua... :) Pääsin myös jo useamman turistin kameralle (ehkä videolle) kun lopulta suostuin pyörähtämään San Telmon sunnuntaitansseissa. San Telmo on siis se lähiö, jossa tangon sanotaan syntyneen. Lähiön keskellä on pieni aukea, jonka yhdelle reunalle joukko ihmisiä kokoontuu tanssimaan joka sunnuntai. Enimmäkseen tangoa, mutta myös esim. jotain Pohjois-Argentiinalaisia kansantansseja. Todella hauskaa katsottavaa ja tietty sikana turisteja töllöttämässä. En aio kyllä mihinkään kurssille mennä, mut jos sitä nyt jotkut perusaskelet yrittäisi opetella.
- Lauantaina kävin Tigressä... Aika samanlainen kokemus kuin viimeksikin, paitsi että nyt oli mateet mukana (niinku kaikilla kunnon argentiinalaisilla) ja käytiin kans jokiristeilyllä niinku kaikki kunnon turistit ja koettiin kunnon argentiinalainen "viidessä sekunnissa auringonpaisteesta myrskyyn" -säätilan muutos. Tigre on siis sellainen kiva kaupunki provinssissa (eli Buenos Airesin maakunnassa, ei Buenos Airesin kaupungissa). Semmonen Buenos Airesilaisten viikonlopunviettopaikka. Aika monella on siellä semmonen kesämökkiä muistuttava tönö tai sit ne menee vaan joen rantaan päiväks hörppimään matea (niinku me). Matka kestää junalla 50 minuuttia ja maksaa 1,35 pesoa (0,25 euroa) suunta. Eikä tartte maksaa edes kolikoilla, joten lähes ilmaista.
- Sunnuntaina kävin kasvitieteellisessä puutarhassa. Hassua etten oo sinne koskaan aiemmin eksynyt. Aika kiva paikka esimerkiksi piknikkiä tai mateen hörppimistä varten...
- Viime viikolla ilmoittauduin kursseille. Opiskelen täällä seuraavaa:
1) Sähköinen taitto ja multimedia
2) Graafisen suunnittelun perusteet
3) Joku tiedonhallintakurssi (ei selvinnyt ihan tarkkaan)
4) Evolutiivinen psykologia (Ihmisen kehityksen eri vaiheet)
Tarjolla oli koko laitoksen (Filosofia ja kirjallisuus) kurssitarjonta, mutta päädyin näihin koko laitoksen teknisimpiin kursseihin. Näin se menee TKK:lla koko paikan humanistisin koulutusohjelma ja täällä humanistien keskellä se kaikista teknisin vaihtoehto... :) Mut eikös kultainen keskitie oo just hyvä. Kaikki opetus on muuten illalla (15-23) Ei ollut edes tarjolla mitään aamuopetusta... :) Hyvästi aikaiset kouluaamut!
- Tänään oli jännä päivä.
Tapaus 1: Halusin käydä hankkimassa itselleni argentiinalaisen rikosrekisteriotteen viisumia varten. Nettiin klo 10:30 aamulla. Vuoron varaus hienolla varaussysteemille klo 13 samalle päivälle. Samalla annettiin kaikki tiedot, ettei tartte sitten paikanpäällä antaa. Laukku täyteen evästä, lukemista ja musiikkia ja matkaan. Klo 12.30 saavun paikalle ja ovimies päättää päästää minut sisään. Tuonne jonon perälle. Vajaa puoli tuntia jonotusta (vuoronumero), maksu, sormenjäljet, lappu käteen ja huomenna voin mennä hakemaan tarvitsemani paperin. Esimerkillisen tehokasta toimintaa. Varaussysteemillä siis varmistetaan ettei kaikki rynni virastoon samaan aikaan, vaan porrastetusti sopivina annoksina ja kaiken lisäksi asiakas pääsee itse syöttämään kaikki perustiedot järjestelmään jo ihan itsekseen etukäteen. Olipa helppoa.
Tapaus 2: Halusin ilmoittautua espanjan kurssille
Saavun paikalle klo 13:30 mutta selviääkin, että ilmoittautua voi vain klo 9-12 ja 15-19. Päätän odottaa koska kielikeskuksen kahvilasta saa lounaaksi sopivan kinkkupiirakkapalasen ja lukemistakin on ihan yllinkyllin mukana. Lopulta, noin viisi minuuttia ennen kolmea saan vihdoin selville minkä pöydän eteen pitäis asettua jonoon. Onneksi pääsen ekojen joukkoon. "Juu. Käykö että tulet huomenna klo 9.00. Täytä tää lappu. Huomenna lähtötasotesti ja ekan osamaksun maksu. Seuraava." No jee... Huomenna uusiksi siis... Ois ärsyttänyt tosi paljon enemmän jos olisin ollut jonon perällä.
- Ei kai täällä muuta mainittavaa ole tapahtunut. Peruselämä on alkanut... :)
- Kuvia taas lisätty...
lauantai 7. maaliskuuta 2009
Kivat/jännät jutut
1. Jokaisessa korttelissa on vähintään yksi kiinalainen. Täällä kiinalaisella tarkoitetaan pientä, ei mihinkään ketjuun kuuluvaa, ruokakauppaa. Kiinalaisia ne ovat siksi, että niitä pitävät kiinalaiset. Olenkohan vielä ollut yhdessäkään kiinalaisessa, jossa ei olisi ollut joku kiinalainen (=aasialainen) kassalla. Mun lähimmän kiinalaisen ovi on mun ulko-oven vieressä, eli naapurissa. Valikoima ei nyt kuitenkaan ole mikään loistava, mutta saa sieltä perusjuttuja. Kiinalaiskaupoissa (ainakin tässä kaupunginosassa) vietetään siestaa klo 14-17.
2. Busseja on paljon, ne ovat halpoja ja kulkevat vuorokauden ympäri. Asiaan liittyy kuitenkin joitain miinuspuoliakin, joista voi lukea edellisessä viestissä. Hauska kuriositeetti on, että jokaisen bussifirman (lähes yhtä monta kuin bussilinjojakin) bussit ovat erivärisiä. Värit on esitelty myös bussioppaassa (Guia T). Tunnistan jo useamman bussin pelkästään niiden värityksen perusteella.
3. Guia T. Rakastan ja inhoan tätä. Kyseessä on siis paikallinen bussiopas. Kiva taskukirja, jota on helppo pitää aina mukana. Sisältää tarkat kartat koko Buenos Airesin aluesta kadunnimirekisterin kanssa. Oppaan tarkoituksena on kertoa millä bussilla pääsee ja mihin, mutta oikean bussin löytäminen vaatii aikamoisen salapoliisityötä. Olen kuitenkin huomannut, että päivä päivältä osaan ehkä paremmin. Auttaa ratkaisevasti jos tunnistaa tärkeimmät kadut ja tietää suunnilleen niiden sijainnit. Luulen, että alan itse pikkuhiljaa hallita juuri nuo tärkeimmät avenidat ja kodin lähikadut. Ehkäpä muutaman kuukauden päästä olen jo mestari Guia T:n kanssa. Opushan on oikeasti aivan mahtava niiden karttojensa takia. Koskaan ei voi joutua aivan eksyksiin paitsi jos sattuisi vahingossa ylittämään kaupungin rajat.
4. Perulaiskortteli. Asun perulaiskorttelissa. Tai siis tässä on useampikin perulaiskortteli. Täältä voi helposti ostaa inkakolaa (vähän niinku kokista paitsi keltaista, jee), ostaa lentoja Peruun ja tutustua perulaisiin. Parasta (ainut mitä olen kokeillut) on kuitenkin perulaiset ravintolat. Ainakin se riisi-kana-kasvisjuttu jota söin muutama päivä sitten oli aika herkkua. Ei tässä vielä kaikki. Annokset ovat niin valtavia, että vaikka minulla oli nälkä, enkä yleensä jätä ruokaa, en vain pystynyt syömään kuin puolet annoksestani. Koska kaverinikaan ei oman annoksensa jälkeen pystynyt tuhoamaan toista, olin vähän masentunut. Hölmöä heittää niin hyvää ruokaa pois. Vaan täälläpä voikin missä vain ravintolassa pyytää saada loput annoksesta kotiin mukaan. Loppuruokani pakattiin siis muovirasiaan ja söin sen seuraavana päivänä kotona. Tuli loppujen lopuksi aika halpa ulkonasyöntireissu (25 pesoa = 5,40€). Tuo kun pitää siis jakaa vielä kahdella, jotta saa annoshinnan... Voisin pistäytyä useamminkin perulaiseen.
5. Aikaero Suomeen nähden on oikeasti enemmän kuin 4 tuntia! Veikkaisin, että noin 9-10 tuntia. Lisätunnit tulee siitä, että nää elää ihan erivuorokauden aikoina kuin Suomessa. Aamupalan aikaan ollaan vielä aika samoissa kun tavalliset ihmiset (ei laiskat lomailijat) syövät aamupalaa klo 7-9 aamulla. Mutta sitten tapahtuu joku hassu aikasiirtymä ja lounasaika onkin vasta klo 14-16 (mikä on muuten mun lounasaika Suomessa). Mutta eipä sekään nyt vielä mitään. Sitten joku siesta tai joku sekoittaa päät totaalisesti ja illallista syödäänkin vasta klo 11 illalla/yöllä. Illallisen jälkeen on hyvä alkaa suunnittelemaan illan/yön menoja. Joskus puolen yön tai yhden aikoihin voi vaikka jo mennä johonkin baariin. Yökerhot ovat tyhjiä jonnekin kolmeen-neljään asti. Yliopistoissa on selvästi ajateltu asiaa, koska minäkin pääsen ensi viikolla valitsemaan haluanko opiskella aamulla vai illalla. Luentoja on siis aamuvarhaisesta puoleenyöhön asti. Eri asia on sitten haluanko olla luennolla vielä klo 10 illalla...
6. Tupakkalaki. Se on ehtinyt tännekin. Hyvä homma. Kiva, että täällä ollaan esim. Brysseliä edellä. Ongelmana on kuitenkin, ettei lakia noudateta nyt ihan niin justiinsa. Ratkaisevaa kuitenkin on, että se on olemassa, koska sen takia löytyy paikkoja joissa ei tupakoida oikeasti. En ole syönyt vielä yhdessäkään ravintolassa jossa joku olisi polttanut ja kivemmat baaritkin on oikeasti savuttomia. Mutta sitten on paikkoja, joissa seinät on täynnä tupakoinnin kieltäviä tarroja, mutta silti joka pöydässä on tuhkakupit... :( Argentiinalaiset on kuitenkin siitä kivoja, ettei ne polta niin paljon kuin monet eurooppalaiset.
7. Erikoiskorttelit. Joitakin olen jo maininnut, mutta täällä siis yleensä saman alan kaupat sijaitsevat samalla alueella. Tässä ihan lähellä on alue, josta voi ostaa kankaita ja muita ompelutarvikkeita ja ihan vieressä on kaikki karnevaaliasustekaupat. Jollain toisella kadulla on taas pellkiä musiikki-instrumenttikauppoja ja kolmannella tangovaatteita. Usein myös pankit ovat keskittyneet johonkin nurkkaukseen, mistä seuraa että voi joutu kävelemään aika montakin korttelia, että löytää pankkiautomaatin, mutta sitten niitä onkin monta samassa kasassa.
8. Pasea perros. Argentiinassa on saatavilla varmaan ainakin tuplasti enemmän palveluita kuin Suomessa. Siis melko halvalla saa ostettua jos jonkinlaisia pikku palveluksia. Yksi hauskimmista on ehkä ns. "pasea perros". En muista olenko vielä kertaakaan nähnyt koiraa (yhtä) ulkoiluttavaa ihmistä. Koiranomistajat eivät täällä harrasta koiralenkkeilyä vaan antavat koiransa koiranulkoiluttajille, jotka keräävät koko naapuruston koirat ja vie ne lenkille... Havainnolistava kuva:
2. Busseja on paljon, ne ovat halpoja ja kulkevat vuorokauden ympäri. Asiaan liittyy kuitenkin joitain miinuspuoliakin, joista voi lukea edellisessä viestissä. Hauska kuriositeetti on, että jokaisen bussifirman (lähes yhtä monta kuin bussilinjojakin) bussit ovat erivärisiä. Värit on esitelty myös bussioppaassa (Guia T). Tunnistan jo useamman bussin pelkästään niiden värityksen perusteella.
3. Guia T. Rakastan ja inhoan tätä. Kyseessä on siis paikallinen bussiopas. Kiva taskukirja, jota on helppo pitää aina mukana. Sisältää tarkat kartat koko Buenos Airesin aluesta kadunnimirekisterin kanssa. Oppaan tarkoituksena on kertoa millä bussilla pääsee ja mihin, mutta oikean bussin löytäminen vaatii aikamoisen salapoliisityötä. Olen kuitenkin huomannut, että päivä päivältä osaan ehkä paremmin. Auttaa ratkaisevasti jos tunnistaa tärkeimmät kadut ja tietää suunnilleen niiden sijainnit. Luulen, että alan itse pikkuhiljaa hallita juuri nuo tärkeimmät avenidat ja kodin lähikadut. Ehkäpä muutaman kuukauden päästä olen jo mestari Guia T:n kanssa. Opushan on oikeasti aivan mahtava niiden karttojensa takia. Koskaan ei voi joutua aivan eksyksiin paitsi jos sattuisi vahingossa ylittämään kaupungin rajat.
4. Perulaiskortteli. Asun perulaiskorttelissa. Tai siis tässä on useampikin perulaiskortteli. Täältä voi helposti ostaa inkakolaa (vähän niinku kokista paitsi keltaista, jee), ostaa lentoja Peruun ja tutustua perulaisiin. Parasta (ainut mitä olen kokeillut) on kuitenkin perulaiset ravintolat. Ainakin se riisi-kana-kasvisjuttu jota söin muutama päivä sitten oli aika herkkua. Ei tässä vielä kaikki. Annokset ovat niin valtavia, että vaikka minulla oli nälkä, enkä yleensä jätä ruokaa, en vain pystynyt syömään kuin puolet annoksestani. Koska kaverinikaan ei oman annoksensa jälkeen pystynyt tuhoamaan toista, olin vähän masentunut. Hölmöä heittää niin hyvää ruokaa pois. Vaan täälläpä voikin missä vain ravintolassa pyytää saada loput annoksesta kotiin mukaan. Loppuruokani pakattiin siis muovirasiaan ja söin sen seuraavana päivänä kotona. Tuli loppujen lopuksi aika halpa ulkonasyöntireissu (25 pesoa = 5,40€). Tuo kun pitää siis jakaa vielä kahdella, jotta saa annoshinnan... Voisin pistäytyä useamminkin perulaiseen.
5. Aikaero Suomeen nähden on oikeasti enemmän kuin 4 tuntia! Veikkaisin, että noin 9-10 tuntia. Lisätunnit tulee siitä, että nää elää ihan erivuorokauden aikoina kuin Suomessa. Aamupalan aikaan ollaan vielä aika samoissa kun tavalliset ihmiset (ei laiskat lomailijat) syövät aamupalaa klo 7-9 aamulla. Mutta sitten tapahtuu joku hassu aikasiirtymä ja lounasaika onkin vasta klo 14-16 (mikä on muuten mun lounasaika Suomessa). Mutta eipä sekään nyt vielä mitään. Sitten joku siesta tai joku sekoittaa päät totaalisesti ja illallista syödäänkin vasta klo 11 illalla/yöllä. Illallisen jälkeen on hyvä alkaa suunnittelemaan illan/yön menoja. Joskus puolen yön tai yhden aikoihin voi vaikka jo mennä johonkin baariin. Yökerhot ovat tyhjiä jonnekin kolmeen-neljään asti. Yliopistoissa on selvästi ajateltu asiaa, koska minäkin pääsen ensi viikolla valitsemaan haluanko opiskella aamulla vai illalla. Luentoja on siis aamuvarhaisesta puoleenyöhön asti. Eri asia on sitten haluanko olla luennolla vielä klo 10 illalla...
6. Tupakkalaki. Se on ehtinyt tännekin. Hyvä homma. Kiva, että täällä ollaan esim. Brysseliä edellä. Ongelmana on kuitenkin, ettei lakia noudateta nyt ihan niin justiinsa. Ratkaisevaa kuitenkin on, että se on olemassa, koska sen takia löytyy paikkoja joissa ei tupakoida oikeasti. En ole syönyt vielä yhdessäkään ravintolassa jossa joku olisi polttanut ja kivemmat baaritkin on oikeasti savuttomia. Mutta sitten on paikkoja, joissa seinät on täynnä tupakoinnin kieltäviä tarroja, mutta silti joka pöydässä on tuhkakupit... :( Argentiinalaiset on kuitenkin siitä kivoja, ettei ne polta niin paljon kuin monet eurooppalaiset.
7. Erikoiskorttelit. Joitakin olen jo maininnut, mutta täällä siis yleensä saman alan kaupat sijaitsevat samalla alueella. Tässä ihan lähellä on alue, josta voi ostaa kankaita ja muita ompelutarvikkeita ja ihan vieressä on kaikki karnevaaliasustekaupat. Jollain toisella kadulla on taas pellkiä musiikki-instrumenttikauppoja ja kolmannella tangovaatteita. Usein myös pankit ovat keskittyneet johonkin nurkkaukseen, mistä seuraa että voi joutu kävelemään aika montakin korttelia, että löytää pankkiautomaatin, mutta sitten niitä onkin monta samassa kasassa.
8. Pasea perros. Argentiinassa on saatavilla varmaan ainakin tuplasti enemmän palveluita kuin Suomessa. Siis melko halvalla saa ostettua jos jonkinlaisia pikku palveluksia. Yksi hauskimmista on ehkä ns. "pasea perros". En muista olenko vielä kertaakaan nähnyt koiraa (yhtä) ulkoiluttavaa ihmistä. Koiranomistajat eivät täällä harrasta koiralenkkeilyä vaan antavat koiransa koiranulkoiluttajille, jotka keräävät koko naapuruston koirat ja vie ne lenkille... Havainnolistava kuva:
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Vuodatuslista
1. Suihkusta ei koskaan saa sopivan lämpöistä vettä, paitsi ehkä noin puolen tunnin säädön jälkeen ja sittenkin se yhtäkkiä saattaa muuttua jäätäväksi tai polttavaksi. Sama ongelma tuntuu tosin olevan kaikkialla Suomen ulkopuolella.
2. Pahaa maitoa. Olen kokeillut nyt purkista ja pussista. Rasvatonta ja kevyttä. Eikä se nyt vaan niin hyvälle maistu. Mut menee tosi kylmänä ja kaakaon kanssa. Mutta maito onkin aina pahaa Pohjoismaiden ulkopuolella.
3. Hyvät juustot kalliita. Tai siis niitä on vaikea löytää ja jos löytää niin maksaa maltaita. Fetaa täällä ei vissiin tunneta ollenkaan. Mozzarellaa on ja se on sentäs hyvää ja halpaa.
4. Kauppakassit on liian pieniä ja liian heikkoja. Chinatownissa oli kunnollisia! On vähän tuskallista katsoa tätä muovipussikulttuuria täällä. KAIKKI ostamasi sujautetaan salamannopeasti muovipussiin. Yleensä vielä jokainen yksikkö omaansa. Jos kyseessä on joku isompi yksikkö, laitetaan kaksi pussia päällekäin koska pussit on niin heikkoja. Mulla on jo aika hyvä muovipussikokoelma, enkä nyt tarttis enää muovipusseja hetkeen, mutta niiden välttäminen on vaan todella hankalaa. Aina pitäis olla selittämässä että en nyt todellakaan tarvitse sitä muovipussia.
5. Pilvettömältä taivaalta tippuva vesi. Aika usein kadulla kävellessä päälle tippuu muutama pisara vettä. Aina vähän mietin, että mistä kummastahan se mahtaa tulla. Epämääräinen tippuva vesi nyt ei oo niin kivaa. Luulen että se vois tulla ilmastointilaitteiden ulkona olevasta osasta. Ehkä. Toivon...
6. Vessojen ovet menee harvoin kiinni. Edes meidän kämpässä vessan ovi ei me ihan täydellisesti kiinni. Siis ovet on aina liian isoja oviaukkoon. Kai ne on joskus aikoinaan mennyt kiinni ja sitten turvonneet. Mut jännä ettei turpoamisefektiä ole otettu huomioon. Suomessa saman ilmiön voi todeta Arkkitehtien majalla Sipoossa.
7. Oikean bussin löytäminen on tuskaa. Tarvitsen noin puoli tuntia, jotta löydän bussin joka ehkä saattais sopia mulle. Todennäköisesti se ei kuitenkaan toimi. Lisäks esim. bussi 8 ajaa mun kulmille keskustasta, mutta ei kaikki kasit... Ainoastaan se, jossa on "papelito rojo" eli punainen paperilappu... Hyvä juttu on et bussit ajaa läpi yön ja niitä on ihan sikana ja joka paikkaan. Harvoin tarvii vaihtoja, jos vaan löytää sen oikean bussin.
Edit: Toissailtana odotin bussia 1,5 tuntia. Kyseisen bussin vuoroväli on pikkutunneilla puoli tuntia. Ongelma ei kuitenkaan ollut siinä ettei busseja olisi kulkenut, vaan siinä ettei niitä huvittanut ottaa ihmisiä kyytiin... Kaksi bussia sujautti siis ohi ottamatta kyytiin. No kolmannella pääsi. Oli kyllä aika lähellä etten heilauttanut kättä taksille. Ilmiö on kulma aika tavallinen. Kuskeja ei vaan aina huvita pysähtyä... Päivällä tiheämmän vuorovälin aikaan ei nyt ole niin vakavaa jos bussi hurahtaa ohi kun viimeistään viiden minuutin päästä on tulossa seuraava. Mutta klo 0-4 kun vuoroväli on harvimmillaan se ärsyttää vähön enemmän. Toisaalta täällä tosiaan kulkee bussit läpi yön eikä yötaksaa tunneta.
8. Täällä ei juurikaan ole liikennevaloja jalankulkijoille. On siis yritettävä tähystää/arvailla autoille tarkoitettujen valojen väriä. Lähes kaikki kadut kuitenkin ovat yksisuuntaisia (ja niitä jopa oikeasti ajetaan vaan yhteen suuntaan), joten yleensä vain toiseen suuntaan tähystely riittää. Varmuuden vuoksi voi vielä tarkistaa, että mahtaisko joku hurjastelija kääntyä. Sitä on kuitenkin hankalahko arvailla, koska vilkkuja ei juuri käytetä ja niitä käytetään välillä aika oudosti.
9. Pankkiautomaatista voin ulkomaalaisena nostaa ainoastaa 650 pesoa (150€) kerralla. Todella ärsyttävää, koska esim. mun vuokra on enemmän kuin tuo ja lisäksi maksan jokaisesta 650 peson nostosta lähes 6 euroa. Isomman summan nostaminen olisi suhteessä vähän halvempaa... Kuulin kuitenkin huhun, että citibank vois antaa jopa 1000 pesoa. Testaanpa sitä seuraavalla kerralla. Lähin citibank on vaan vähän kaukana.
10. Kaduilla haisevat roskapussit. Roskat kuuluisi viedä ulos välillä 20-21 illalla. Paitsi sunnuntaina jolloin roska-auto ei kulje. Kaikki ei kuitenkaan toimi ihan näin ja roskapusseja näkee kaduilla vuorokauden ympäri. Suljetut roskapussit ei nyt niin paljon haise, mutta täällä (lintujen sijaan) jotkut ihmiset käyvät dyykkailemassa pusseilla ja jättävät ne usein täysin levälleen kadulle. Ei niin kiva. Roska-autotkin kiertää mun mielestä välillä vähän miten sattuu. Toissa viikonloppuna kaikki roskat lojui kadulla pari päivää... :( Mut roskakuskeilla oli kai joku lakko.
11. Suunnilleen kaikki kysyvät multa aina oonko käynyt joskus Espanjassa. Ei siksi, että haluaisivat matkavinkkejä tai muuten vain kuulla Espanjasta vaan siksi, että heidän mielestään mulla on espanjalainen aksentti. Lähinnä ässäni kummastuttaa. En siis ole koskaan ollut Espanjassa ja en tiedä mistä tuo ässävika tulee. Ilmeisesti Suomen ässä on samanlainen kuin Espanjassa, mutta täällä vähän erilainen. En tiedä. Itse kun en kuule mitään eroa. Yritän kuitenkin päästä ässäviastani... Ottaa jo päähän nuo kyselyt.
12. Postissa joutuu poikkeuksetta odottamaan ainakin 15 minuuttia, että saa postimerkin. Postimerkkejä ei myöskään myydä missään muualla kuin postissa. Onneksi nyt ei niin paljon ole ollut postiteltavaa, mutta kuitenkin. Aina saa varautua odottelemaan piitkään (30-45 min).
13. Ei uimahalleja. Ainakin siltä näyttää. Maalla kulma on, mutta ei täällä... Olisin vaan halunnut käydä nyt pari kertaa uimassa kun kerran aikaakin on ihan kivasti, mutta ei... :( Joidenkin kuntosalien yhteydessä on, mutta sitten pitäis ostaa kuntosalikortti. Mieluiten vielä vuodeksi koska muuten nekin on aika kalliita. Yhdelle ois päässy päiväks 60 pesolla eli 13 eurolla. Vähän hintava uintireissu.
14. McDonaldsin Sundae-jätski on pahaa ja kallista (1,30). Miten joku mäkin jutska voi olla erilaista maasta riippuen? No onneks täällä on myös jäätelöbaareja, joista 1/4 kilon kolmella maulla hintaan 1,75. Ei tartte toiste mennä mäkkiin. Pirtelöitä täällä ei ole ollenkaan. :(
Edit: Mut mitään halpaa litran jäätelöpakettia täältä on mahdoton saada. Kilo jätskiä jäätelöbaarista maksaa kuitenkin jonkun 5 euroa ainakin ja kaupoissakin myydään vaan jotain erikoisempia ja jotain kalleita tuontijätskejä. :( Pöljää.
15. Kuten kerroin jo aiemmin, nää on hukannu kaikki kolikkonsa kun kellään ei ole kolikoita. Pidän siis visusti itselläni kaikki kolikot jotka onnistun haalimaan, sillä niitä tarvitsee erityisesti bussimatkoja varten. Bussia ei voi maksaa kuin kolikoilla ja useimmiten vain tasarahalla. Kolikkorallia varten olen ostanut kaksi "monederoa". Toinen on kortti, jolle voi ladata rahaa ja käyttää metromatkojen maksamiseen, sekä joissain harvoissa kioskeissa. Toinen monedero on pikkuriikkinen pussukka, jossa kannan kolikkokokoelmaani. Minipussukasta sopivien kolikoiden kaivaminen on bussissa helpompaa kuin kaiken muun roinan seasta. Täällä useimmiten yhden peson kolikko on huomattavasti arvokkaampi kuin kahden peson seteli... Lain mukaan asiakkaan tulisi aina voittaa, ja jos ei ole kolikoita niin minun tulisi saada tietenkin liikaa takaisin. Useimmiten näin käykin. Toinen vaihtoehto on saada vaihtorahana karkki.
16. Hyttyset. Niitä ei näe eikä kuule. Jalat ja kädet on kuitenkin täynnä puremia joka aamu. :(
Ei täällä nyt siis mitenkään kauhean hirveää ole... :) Mikään edellämainituista ei kuitenkaan ole mitenkään ylitsepääsemätön. Kirjoittelen tähän postaukseen lisää, jos muistan. Saatoin unohtaa jonkun tärkeän. Voisin tietty joskus kirjoittaa myös kaikista kivoista jutuista, mut valittaminen on helpompaa.
2. Pahaa maitoa. Olen kokeillut nyt purkista ja pussista. Rasvatonta ja kevyttä. Eikä se nyt vaan niin hyvälle maistu. Mut menee tosi kylmänä ja kaakaon kanssa. Mutta maito onkin aina pahaa Pohjoismaiden ulkopuolella.
3. Hyvät juustot kalliita. Tai siis niitä on vaikea löytää ja jos löytää niin maksaa maltaita. Fetaa täällä ei vissiin tunneta ollenkaan. Mozzarellaa on ja se on sentäs hyvää ja halpaa.
4. Kauppakassit on liian pieniä ja liian heikkoja. Chinatownissa oli kunnollisia! On vähän tuskallista katsoa tätä muovipussikulttuuria täällä. KAIKKI ostamasi sujautetaan salamannopeasti muovipussiin. Yleensä vielä jokainen yksikkö omaansa. Jos kyseessä on joku isompi yksikkö, laitetaan kaksi pussia päällekäin koska pussit on niin heikkoja. Mulla on jo aika hyvä muovipussikokoelma, enkä nyt tarttis enää muovipusseja hetkeen, mutta niiden välttäminen on vaan todella hankalaa. Aina pitäis olla selittämässä että en nyt todellakaan tarvitse sitä muovipussia.
5. Pilvettömältä taivaalta tippuva vesi. Aika usein kadulla kävellessä päälle tippuu muutama pisara vettä. Aina vähän mietin, että mistä kummastahan se mahtaa tulla. Epämääräinen tippuva vesi nyt ei oo niin kivaa. Luulen että se vois tulla ilmastointilaitteiden ulkona olevasta osasta. Ehkä. Toivon...
6. Vessojen ovet menee harvoin kiinni. Edes meidän kämpässä vessan ovi ei me ihan täydellisesti kiinni. Siis ovet on aina liian isoja oviaukkoon. Kai ne on joskus aikoinaan mennyt kiinni ja sitten turvonneet. Mut jännä ettei turpoamisefektiä ole otettu huomioon. Suomessa saman ilmiön voi todeta Arkkitehtien majalla Sipoossa.
7. Oikean bussin löytäminen on tuskaa. Tarvitsen noin puoli tuntia, jotta löydän bussin joka ehkä saattais sopia mulle. Todennäköisesti se ei kuitenkaan toimi. Lisäks esim. bussi 8 ajaa mun kulmille keskustasta, mutta ei kaikki kasit... Ainoastaan se, jossa on "papelito rojo" eli punainen paperilappu... Hyvä juttu on et bussit ajaa läpi yön ja niitä on ihan sikana ja joka paikkaan. Harvoin tarvii vaihtoja, jos vaan löytää sen oikean bussin.
Edit: Toissailtana odotin bussia 1,5 tuntia. Kyseisen bussin vuoroväli on pikkutunneilla puoli tuntia. Ongelma ei kuitenkaan ollut siinä ettei busseja olisi kulkenut, vaan siinä ettei niitä huvittanut ottaa ihmisiä kyytiin... Kaksi bussia sujautti siis ohi ottamatta kyytiin. No kolmannella pääsi. Oli kyllä aika lähellä etten heilauttanut kättä taksille. Ilmiö on kulma aika tavallinen. Kuskeja ei vaan aina huvita pysähtyä... Päivällä tiheämmän vuorovälin aikaan ei nyt ole niin vakavaa jos bussi hurahtaa ohi kun viimeistään viiden minuutin päästä on tulossa seuraava. Mutta klo 0-4 kun vuoroväli on harvimmillaan se ärsyttää vähön enemmän. Toisaalta täällä tosiaan kulkee bussit läpi yön eikä yötaksaa tunneta.
8. Täällä ei juurikaan ole liikennevaloja jalankulkijoille. On siis yritettävä tähystää/arvailla autoille tarkoitettujen valojen väriä. Lähes kaikki kadut kuitenkin ovat yksisuuntaisia (ja niitä jopa oikeasti ajetaan vaan yhteen suuntaan), joten yleensä vain toiseen suuntaan tähystely riittää. Varmuuden vuoksi voi vielä tarkistaa, että mahtaisko joku hurjastelija kääntyä. Sitä on kuitenkin hankalahko arvailla, koska vilkkuja ei juuri käytetä ja niitä käytetään välillä aika oudosti.
9. Pankkiautomaatista voin ulkomaalaisena nostaa ainoastaa 650 pesoa (150€) kerralla. Todella ärsyttävää, koska esim. mun vuokra on enemmän kuin tuo ja lisäksi maksan jokaisesta 650 peson nostosta lähes 6 euroa. Isomman summan nostaminen olisi suhteessä vähän halvempaa... Kuulin kuitenkin huhun, että citibank vois antaa jopa 1000 pesoa. Testaanpa sitä seuraavalla kerralla. Lähin citibank on vaan vähän kaukana.
10. Kaduilla haisevat roskapussit. Roskat kuuluisi viedä ulos välillä 20-21 illalla. Paitsi sunnuntaina jolloin roska-auto ei kulje. Kaikki ei kuitenkaan toimi ihan näin ja roskapusseja näkee kaduilla vuorokauden ympäri. Suljetut roskapussit ei nyt niin paljon haise, mutta täällä (lintujen sijaan) jotkut ihmiset käyvät dyykkailemassa pusseilla ja jättävät ne usein täysin levälleen kadulle. Ei niin kiva. Roska-autotkin kiertää mun mielestä välillä vähän miten sattuu. Toissa viikonloppuna kaikki roskat lojui kadulla pari päivää... :( Mut roskakuskeilla oli kai joku lakko.
11. Suunnilleen kaikki kysyvät multa aina oonko käynyt joskus Espanjassa. Ei siksi, että haluaisivat matkavinkkejä tai muuten vain kuulla Espanjasta vaan siksi, että heidän mielestään mulla on espanjalainen aksentti. Lähinnä ässäni kummastuttaa. En siis ole koskaan ollut Espanjassa ja en tiedä mistä tuo ässävika tulee. Ilmeisesti Suomen ässä on samanlainen kuin Espanjassa, mutta täällä vähän erilainen. En tiedä. Itse kun en kuule mitään eroa. Yritän kuitenkin päästä ässäviastani... Ottaa jo päähän nuo kyselyt.
12. Postissa joutuu poikkeuksetta odottamaan ainakin 15 minuuttia, että saa postimerkin. Postimerkkejä ei myöskään myydä missään muualla kuin postissa. Onneksi nyt ei niin paljon ole ollut postiteltavaa, mutta kuitenkin. Aina saa varautua odottelemaan piitkään (30-45 min).
13. Ei uimahalleja. Ainakin siltä näyttää. Maalla kulma on, mutta ei täällä... Olisin vaan halunnut käydä nyt pari kertaa uimassa kun kerran aikaakin on ihan kivasti, mutta ei... :( Joidenkin kuntosalien yhteydessä on, mutta sitten pitäis ostaa kuntosalikortti. Mieluiten vielä vuodeksi koska muuten nekin on aika kalliita. Yhdelle ois päässy päiväks 60 pesolla eli 13 eurolla. Vähän hintava uintireissu.
14. McDonaldsin Sundae-jätski on pahaa ja kallista (1,30). Miten joku mäkin jutska voi olla erilaista maasta riippuen? No onneks täällä on myös jäätelöbaareja, joista 1/4 kilon kolmella maulla hintaan 1,75. Ei tartte toiste mennä mäkkiin. Pirtelöitä täällä ei ole ollenkaan. :(
Edit: Mut mitään halpaa litran jäätelöpakettia täältä on mahdoton saada. Kilo jätskiä jäätelöbaarista maksaa kuitenkin jonkun 5 euroa ainakin ja kaupoissakin myydään vaan jotain erikoisempia ja jotain kalleita tuontijätskejä. :( Pöljää.
15. Kuten kerroin jo aiemmin, nää on hukannu kaikki kolikkonsa kun kellään ei ole kolikoita. Pidän siis visusti itselläni kaikki kolikot jotka onnistun haalimaan, sillä niitä tarvitsee erityisesti bussimatkoja varten. Bussia ei voi maksaa kuin kolikoilla ja useimmiten vain tasarahalla. Kolikkorallia varten olen ostanut kaksi "monederoa". Toinen on kortti, jolle voi ladata rahaa ja käyttää metromatkojen maksamiseen, sekä joissain harvoissa kioskeissa. Toinen monedero on pikkuriikkinen pussukka, jossa kannan kolikkokokoelmaani. Minipussukasta sopivien kolikoiden kaivaminen on bussissa helpompaa kuin kaiken muun roinan seasta. Täällä useimmiten yhden peson kolikko on huomattavasti arvokkaampi kuin kahden peson seteli... Lain mukaan asiakkaan tulisi aina voittaa, ja jos ei ole kolikoita niin minun tulisi saada tietenkin liikaa takaisin. Useimmiten näin käykin. Toinen vaihtoehto on saada vaihtorahana karkki.
16. Hyttyset. Niitä ei näe eikä kuule. Jalat ja kädet on kuitenkin täynnä puremia joka aamu. :(
Ei täällä nyt siis mitenkään kauhean hirveää ole... :) Mikään edellämainituista ei kuitenkaan ole mitenkään ylitsepääsemätön. Kirjoittelen tähän postaukseen lisää, jos muistan. Saatoin unohtaa jonkun tärkeän. Voisin tietty joskus kirjoittaa myös kaikista kivoista jutuista, mut valittaminen on helpompaa.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Buenos Aires - Asettumista ja paperihommia
Alkuviikosta yritin toipua edellisten viikkojen höykytyksestä. Tiistaina tutustuimme Xavierin kanssa joen rannalla olevaan suurehkoon luonnonpuistoon. Ei nyt ehkä ihan sellainen kuin kuvittelin. Sellaista rämettä. Mutta toiselta laidalta näki "meren" eli tän valtavan joen (Rio de Plata), joka erottaa Argentiinan Uruguaysta. Illemmalla käytiin vielä syömässä Xavierin vikat pihvit aika hienossa ravintolassa Puerto Maderossa. Oli namia.
Keskiviikkona Xavier jatkoi matkaansa lautalla Montevideoon Uruguayhin ja minä suuntasin Alexandran (se puolalainen tyttö) kanssa katsomaan Flamencoa Cafe Tortoniin (Buenos Airesin vanhin kahvila, 150 v.). Vaikka saavuttiin paikalle tunti etukäteen, liput (ilmaiset) olivat jo loppu. :( Menimme kuitenkin sisälle kahville, koska kahvila on ihan nähtävyys sinänsä. Alexandraa lippujen puuttuminen kuitenkin harmitti niin paljon että hän kysyi vielä yhdeltä tarjoililta, että pääsiskö showta nyt kuitenkin jotenkin katsomaan. Ja niinhän siinä kävi et saatiinkin liput. Sillä ehdolla, että ollaan ihan hissuksiin asiasta. Oltiinhan me. Show oli aika hieno ja opin kaikenlaista flamencosta. Shown jälkeen juostiin äkkiä pois kun ei tiedetty että oisko sille tarjoilijalle pitäny jotain tippiä antaa lipuista ja kuinka paljon. Mut näin nää asiat täällä toimii...
Loppuviikosta jäänitin saanko proffan hyväksymän opintosuunnitelman ajoissa KV-toimistolle apurahaa varten, mutta onneksi sain. Viikonloppuna otin rennosti. Halusin leipoa pullaa, mutta kardemumman löytäminen ei ollut ihan triviaalia. Sain kuitenkin tietää että Chinatownissa myydään kaikkea. Lähdin siis suunnilleen kaupungin toiselle laidalle chinatown-retkelle. Ja siellähän sitä oli. Samalla mukaan tarttui soijakastike ja makea chilikastike koska arvelin ettei niitäkään normikaupasta löydy. Hyvä reissu siis.
Maanantaina olikin sitten eka infotilaisuus vaihtareille yliopistolla. Saapuneesta mailista huomasin, että en olekaan ainut suomalainen tyttö... En myöskään ole ihan yksin, meitä oli joku 50-60 henkeä. Eniten Saksasta (kuinkas muuteen) ja Brasiliasta. Paljon myös Kolumbiasta, Norjasta, Tanskasta ja Koreasta (ylläri). Siellä meille sitten kerrotiin kaikista byrokratisista kiemuroista erittäin hitaalla ja selkeällä espanjalla. Saatiin vielä paperitkin jossa kaikki oli kirjallisina. Tällä viikolla voinee vielä ottaa rennosti ja ensi viikolla alkaa toimistojuoksu, kun pitää ilmoittautua kursseille, maksaa jotain maksuja ja aloittaa viisuminhaku. Kurssien aikataulut ja sisällöt julkaistaan vasta viikon päästä... En vieläkään tiedä mitä aion lukea.
Tajusin myös viimein ottaa aikaa. Matka kotiovelta yliopistolle kestää noin puoli tuntia. Matka taittuu suurimmaksi osaksi Buenos Airesin vanhimmalla metrolinjalla. Linja on siitä kiva, että junat ovat myöskin vanhoja ja niissä on kivat puuistuimet, peilejä ja vanhat valaisimet. Otan joskus kuvan. Metro on turistinähtävyys. Yliopisto sen sijaan on aika ruma kaikkine grafitteineen ja kommunistisine julisteineen. Otan siitäkin kuvan sitten kun siellä on vähän enemmän väkeä... Nähtävästi yliopistoissa saa polttaa sisällä ja vähän kauhulla odotan sen puolesta koulun alkamista. Toivottavasti ei sentään luennoilla ole tapana polttaa. Luulin että moista tapahtuu vain Saksassa... :(
Kämppä alkaa tuntua jo ihan kotoisalta. Tänään italialainen muutti pois ja havittelin vähän vaihtavani huonetta, mutta hänen tilalleen olikin tulossa jo yksi brasilialainen tyttö. No eipä siinä mitään. Ei se toinen huone nyt niin paljon ihmeellisempi olisi ollut ja ihan kiva saada joku tyttö tänne.
Lisäsin pari kuvaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)