Kivat/jännät jutut

1. Jokaisessa korttelissa on vähintään yksi kiinalainen. Täällä kiinalaisella tarkoitetaan pientä, ei mihinkään ketjuun kuuluvaa, ruokakauppaa. Kiinalaisia ne ovat siksi, että niitä pitävät kiinalaiset. Olenkohan vielä ollut yhdessäkään kiinalaisessa, jossa ei olisi ollut joku kiinalainen (=aasialainen) kassalla. Mun lähimmän kiinalaisen ovi on mun ulko-oven vieressä, eli naapurissa. Valikoima ei nyt kuitenkaan ole mikään loistava, mutta saa sieltä perusjuttuja. Kiinalaiskaupoissa (ainakin tässä kaupunginosassa) vietetään siestaa klo 14-17.

2. Busseja on paljon, ne ovat halpoja ja kulkevat vuorokauden ympäri. Asiaan liittyy kuitenkin joitain miinuspuoliakin, joista voi lukea edellisessä viestissä. Hauska kuriositeetti on, että jokaisen bussifirman (lähes yhtä monta kuin bussilinjojakin) bussit ovat erivärisiä. Värit on esitelty myös bussioppaassa (Guia T). Tunnistan jo useamman bussin pelkästään niiden värityksen perusteella.

3. Guia T. Rakastan ja inhoan tätä. Kyseessä on siis paikallinen bussiopas. Kiva taskukirja, jota on helppo pitää aina mukana. Sisältää tarkat kartat koko Buenos Airesin aluesta kadunnimirekisterin kanssa. Oppaan tarkoituksena on kertoa millä bussilla pääsee ja mihin, mutta oikean bussin löytäminen vaatii aikamoisen salapoliisityötä. Olen kuitenkin huomannut, että päivä päivältä osaan ehkä paremmin. Auttaa ratkaisevasti jos tunnistaa tärkeimmät kadut ja tietää suunnilleen niiden sijainnit. Luulen, että alan itse pikkuhiljaa hallita juuri nuo tärkeimmät avenidat ja kodin lähikadut. Ehkäpä muutaman kuukauden päästä olen jo mestari Guia T:n kanssa. Opushan on oikeasti aivan mahtava niiden karttojensa takia. Koskaan ei voi joutua aivan eksyksiin paitsi jos sattuisi vahingossa ylittämään kaupungin rajat.

4. Perulaiskortteli. Asun perulaiskorttelissa. Tai siis tässä on useampikin perulaiskortteli. Täältä voi helposti ostaa inkakolaa (vähän niinku kokista paitsi keltaista, jee), ostaa lentoja Peruun ja tutustua perulaisiin. Parasta (ainut mitä olen kokeillut) on kuitenkin perulaiset ravintolat. Ainakin se riisi-kana-kasvisjuttu jota söin muutama päivä sitten oli aika herkkua. Ei tässä vielä kaikki. Annokset ovat niin valtavia, että vaikka minulla oli nälkä, enkä yleensä jätä ruokaa, en vain pystynyt syömään kuin puolet annoksestani. Koska kaverinikaan ei oman annoksensa jälkeen pystynyt tuhoamaan toista, olin vähän masentunut. Hölmöä heittää niin hyvää ruokaa pois. Vaan täälläpä voikin missä vain ravintolassa pyytää saada loput annoksesta kotiin mukaan. Loppuruokani pakattiin siis muovirasiaan ja söin sen seuraavana päivänä kotona. Tuli loppujen lopuksi aika halpa ulkonasyöntireissu (25 pesoa = 5,40€). Tuo kun pitää siis jakaa vielä kahdella, jotta saa annoshinnan... Voisin pistäytyä useamminkin perulaiseen.

5. Aikaero Suomeen nähden on oikeasti enemmän kuin 4 tuntia! Veikkaisin, että noin 9-10 tuntia. Lisätunnit tulee siitä, että nää elää ihan erivuorokauden aikoina kuin Suomessa. Aamupalan aikaan ollaan vielä aika samoissa kun tavalliset ihmiset (ei laiskat lomailijat) syövät aamupalaa klo 7-9 aamulla. Mutta sitten tapahtuu joku hassu aikasiirtymä ja lounasaika onkin vasta klo 14-16 (mikä on muuten mun lounasaika Suomessa). Mutta eipä sekään nyt vielä mitään. Sitten joku siesta tai joku sekoittaa päät totaalisesti ja illallista syödäänkin vasta klo 11 illalla/yöllä. Illallisen jälkeen on hyvä alkaa suunnittelemaan illan/yön menoja. Joskus puolen yön tai yhden aikoihin voi vaikka jo mennä johonkin baariin. Yökerhot ovat tyhjiä jonnekin kolmeen-neljään asti. Yliopistoissa on selvästi ajateltu asiaa, koska minäkin pääsen ensi viikolla valitsemaan haluanko opiskella aamulla vai illalla. Luentoja on siis aamuvarhaisesta puoleenyöhön asti. Eri asia on sitten haluanko olla luennolla vielä klo 10 illalla...

6. Tupakkalaki. Se on ehtinyt tännekin. Hyvä homma. Kiva, että täällä ollaan esim. Brysseliä edellä. Ongelmana on kuitenkin, ettei lakia noudateta nyt ihan niin justiinsa. Ratkaisevaa kuitenkin on, että se on olemassa, koska sen takia löytyy paikkoja joissa ei tupakoida oikeasti. En ole syönyt vielä yhdessäkään ravintolassa jossa joku olisi polttanut ja kivemmat baaritkin on oikeasti savuttomia. Mutta sitten on paikkoja, joissa seinät on täynnä tupakoinnin kieltäviä tarroja, mutta silti joka pöydässä on tuhkakupit... :( Argentiinalaiset on kuitenkin siitä kivoja, ettei ne polta niin paljon kuin monet eurooppalaiset.

7. Erikoiskorttelit. Joitakin olen jo maininnut, mutta täällä siis yleensä saman alan kaupat sijaitsevat samalla alueella. Tässä ihan lähellä on alue, josta voi ostaa kankaita ja muita ompelutarvikkeita ja ihan vieressä on kaikki karnevaaliasustekaupat. Jollain toisella kadulla on taas pellkiä musiikki-instrumenttikauppoja ja kolmannella tangovaatteita. Usein myös pankit ovat keskittyneet johonkin nurkkaukseen, mistä seuraa että voi joutu kävelemään aika montakin korttelia, että löytää pankkiautomaatin, mutta sitten niitä onkin monta samassa kasassa.

8. Pasea perros. Argentiinassa on saatavilla varmaan ainakin tuplasti enemmän palveluita kuin Suomessa. Siis melko halvalla saa ostettua jos jonkinlaisia pikku palveluksia. Yksi hauskimmista on ehkä ns. "pasea perros". En muista olenko vielä kertaakaan nähnyt koiraa (yhtä) ulkoiluttavaa ihmistä. Koiranomistajat eivät täällä harrasta koiralenkkeilyä vaan antavat koiransa koiranulkoiluttajille, jotka keräävät koko naapuruston koirat ja vie ne lenkille... Havainnolistava kuva: