Vietin siis pääsiäisen Tandilissa. Viimein torstai-iltana yksi hospitalityclubilainen lupautui hostamaan minut luonaan ja lupasi jopa avata ovensa kello 5 aamulla kun saavun kaupunkiin. Hyvä niin, sillä paikka oli ihan kuollut aamulla kello viisi.Pitkähköjen aamu-unien jälkeen aloitin päivän hörppimällä matea hostini Estebanin kanssa. Perjantain vietin toisen hospitalityclubilaisen, Andrésin kanssa joka oli lupautunut näyttämään mulle kaupunkia. Esteban joutui nimittäin lukemaan johonkin tenttiin koko viikonlopun.
Lauantaina teimme retken kukkuloille ja valloitimme Tandilin korkeimman huipun (502m). Tandilin kukkulat ovat kai Etelä-Amerikan vanhimpia (2 miljardia vuotta vanhoja). Suunnilleen kai samoja ikiä Suomen Pyhätunturin kanssa. Meidän (minä, Andrés, Joaquin ja Agustina) lisäksi mukaamme tuli joku musta koira, joka seurasi meitä koko päivän. Hienojen maisemien lisäksi kukkuloilla näki lehmiä ja hevosia. Täällä lehmät ja hevoset elävät suunnilleen kuin porot Suomessa, liikkuvat tosin kai aika paljon vähemmän. Lypsylehmät on kai sitten erikseen lähempänä navettaa. Hauska päivä, vaikka olikin aika kärsimystä. Kenkäni tekevät jostain syystä mulle aina todella isot rakot kantapäihin, eikä mulla ollut enää yhtään rakkolaastaria jäljellä. Täällä semmoisia parhuuksia ei valitettavasti tunneta. Eli saa lähettää. Uudet kengät tai laastareita. Illalla olimme kaikki aika kuolleita ja jäimme vielä Andresin luo syömään sen isän laittamaa pitsaa. Namnam. Paikalla oli myös puoli sukua ja olohuoneeseen kannettiin varmaan perheen kaikki pöydät, jotta mahduttiin istumaan.
Sunnuntaina kiertelin itsekseni vielä loput pakolliset nähtävyydet eli keikkuvan kiven (kts. kuva) ja kristuspatsaan. Vaikka otinkin taksin kivelle ja palasin liftaamalla, olin sunnuntaina niin väsynyt, että nukuin melkein 12 tunnin yöunet. Maanantai-iltana palasin kotiin. Onnistuin myös hienosti olemaan menemättä kouluun maanantaina. En jotenkin tajunnut ettei se olekaan täällä vapaapäivä.
Tandil oli kyllä aivan mahtava kohde ja tekemistä olisi riittänyt varmaan pidemmäksikin aikaan. Kaupunki oli ihan uskomattoman siisti ja rauhallinen. Kaikki ihmiset olivat ihan todella ystävällisiä. Ei siis vain avuliaita vaan oikeasti ystävällisiä ja jopa juustokaupassa mulle juteltiin ja kyseltiin vaikka mitä, vaikka tuona viikonloppuna paikka oli täynnä turisteja. Mietin jopa muuttamista Tandiliin toiseksi lukuvuodeksi. Paikallisen yliopiston tarjonta ei kuitenkaan vielä oikein iskenyt. Tandilin jälkeen Buenos Aires vaan tuntuu nyt jotenkin vaan niin likaiselta, haisevalta ja meluisalta. Mutta eiköhän tässä pian taas totu. Tandil ei onneksi ole kaukana, joten sinne voi mennä joku toinen viikonloppu uudestaan nauttimaan rauhallisemmasta menosta.
Kuvat ovat täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti