Vuosi etelän Pariisissa

Fitz Roy, lunta ja sadetta

2009-12-26T23:15:00.003+02:00

Pingviinisaari oli taynna pingviineja, vietin paivan bussissa ja saavuin El Chalteniin 22.12. Jalleen siis argentiinan puolella. Vietin jouluaaton aaton pyykkia pesten ja muutenkin vahan rennommin kuin edelliset paivat.
Jouluaatto ja joulupaiva menivat mukavasti vaeltamalla sateessa, tuulessa ja aurinbgonpaisteessa. Tanaan kavin taas vahan kavelemassa, mutta huipulla tuuli ja tuprutti niin paljon etten nahnyt juuri mitaan. Huomenna viimeinen paiva taalla El Chaltenissa ja ohjelmassa kavelya jaatikolla.

Jaatikoita, kansallispuisto ja pingviineja

2009-12-21T16:33:00.002+02:00

Aika huonosti taalta ehtii paivitella, mutta taas pikakelaus tapahtuneesta.
Perito Morenon jaatikko nahty, Torres del Painen kansallispuistossa vaellettu 5 paivaa, 75km. Upeita maisemia, aika paljon porukkaa, paljon likaisia vaatteita, eika yhtaan pesulaa... :(

Torres del Painen jalkeen paatin tehda pienen mutkan matkaan ja menna Punta Arenasiin pingviineja katsomkaan. Parin tunnin paasta lahto pingviinisaarelle. :) Huomenna tai ylihuomenna pitaisi sitten olla El Chaltenissa.

Kaikki siis hyvin ja 400 kuvaa kamerassa.

46h bussissa, calafate ja teltta

2009-12-15T04:55:00.002+02:00

46 tuntia bussissa istumista takana. Bussi tietenkin hajoili pari kertaa matkalla jne... Saavuin siis perille mooonta tuntia suunnitellun jalkeen...

Siis mihin?
Olen talla hetkella El Calafatessa, etelaisessa Argentiinassa. Teltta on pystyssa, kohta unta. Huomenna nopea pyrahdys jaatikkoa katsomaan ja sen jalkeen heti bussi kohti Puerto natalesia (Chile). Keskiviikosta alkaen on tarkoitus vaeltaa W-kierros Torres del Painen kansallispuistossa. Suunnitelmana on selvita kierrosta neljassa paivassa. Tulen siis viettamaan melko vahan aikaa netin ulottuvissa, mutta kokeilen kirjottaa pidemmasti, jos jossain vaiheessa on liikaa aikaa... :)

Kuulemisiin... Toivottavasti kohta on hienoja kuvia! :)

Kasvihuone, tentit ja suunnitelma

2009-11-18T02:14:00.002+02:00

Pikapostaus:
- Kaikki ok
- Tänään olo oli kuin kasvihuoneessa ilman kasveja (ilman kosteus varmaan joku 200!)
- Viime viikolla piti palauttaa pari työlästä harkkaa, tällä viikolla yks harkka lisää ja kaks välikoetta (kiirettä pitää)
- Suunnittelen reissua etelään (saa nähdä onnistuuko tenttien yms. takia, aika lyhyeksi jää joka tapauksessa, mutta jäätikölle tekis mieli kun ei sitä tiedä miten monta vuotta se vielä on siellä)

Pidempi postaus ehkä joskus. Ei täällä nyt viime aikoina mitään erityisen jännää oo tapahtunut. Kaikki alkaa olla jo niin rutiinia ja koulua... Eli tavallaan ihan innoissani odotan Suomeen paluuta ni saa taas arjen sekaisin ja pääsee tekemään uusia juttuja... :)

Tenttejä, maalausta ja tenttejä

2009-09-25T20:25:00.003+03:00

Taas on mennyt aikaa edellisistä kirjoitteluista... Talvilomareissulta palattuani alkoi ankara tenttiinluku-urakka. Edessä oli kolme tenttiä. Panostin eniten espanjaa, jossa oli ihan tavallinen kielten tentti kirjallisella ja suullisella osuudella. Arvosanaksi tuli 9 (asteikolla 0-10) eli aika hyvin meni. Samana päivänä mulla oli myös Edicion electronica y multimedian tentti yliopistolla, johon nyt en espanjan takia juurikaan ollut valmistautunut. Tentti (suullinen) oli kuitenkin lopulta aika läpihuutojuttu. Piti esitellä muutamalla lauseella harkkatyö ja vastata pariin kysymykseen. Arvosanaksi napsahti 7, joka oli kurssin keskiarvoni (harkat). Jäi kuitenkin tavallaan vähän paha maku suuhun, koska eihän multa edes kunnolla tentattu mitään siellä tentissä. Mielestäni tietämyksen kurssin aiheesta on kuitenkin enemmän kuin 7. Harkkakeskiarvoon vaikutti laskevasti mun ihan eka harkkatyö, jonka tein aika heikoilla espanjantaidoilla, ja josta assari korjasi joka ikisen kielioppivirheen. Viimeisenä oli sitten graafisen suunnittelun tentti, jonne menin lukematta kun en ehtinyt ja muutenkin oli mennyt jo maku näistä suullisista tenteistä. No eka mua ei päästetty edes tenttimään kun ei jotkut numerot täsmänneet ja sitten kysymykset oli niin outoja (asioita joita ei oltu käsitelty tunneilla), että kysyin jos voisin siirtää suorittamisen syyskuulle, seuraavalle tenttikaudelle.

Tenttien jälkeen kävin La Platassa (1,5 h bussimatka) moikkaamassa mun viidakkokavereita ja tutustumassa aika hienoon luonnonhistorianmuseoon. Sitten alkoikin taas koulu 24.8. Valitsin tälle lukukaudelle aika kivoja aineita tai ainakin ne on vielä ihan kivoja. Nyt mulla on vielä aika paljon opiskeltavaa. 3 kurssia yliopistolla ja espanja. Mun laskujen mukaan vastaa 33 noppaa. Espanjasta nyt siis taso 8, joka on viimeinen, sitten Informatica aplicada a la produccion editorial, jossa pääasiassa opetellaan käyttämään InDesignia (jota oon kyllä jo aika paljon käyttänyt), mutta nyt oon oppinut miten se taittoprosessi oikeasti menee. Sitten on Administracion de la empresa editorial. Eli kustannustoiminnan johtaminen noin suunnilleen. Käytännössä oon tähän mennessä oppinut argentiinalaisen verotussysteemin, kirjan taloudelliset ja kultturaaliset arvot ja osaan laskea kannattaako kirja kustantaa Argentiinassa vai Espanjassa. Oikeesti ihan mielenkiintoista. Argentiinassa kirjoista ei muuten makseta ALV:ia. Ja sitten kolmas kurssi (Producción de impresos) on oikeastaan kaikista paras. Ehkä siksi että Suomi mainitaan lähes jokaisella tunnilla (positiivisesti) tai koska olen oppinut kaikkia jänniä asioita paperista ja painotuotannosta. Miten päin kuidut menee paperissa ja miksi? Miten kirjat oikeasti tehdään? Ja joka tunnilla hypistellään aina erilaisia paperilaatuja ja katotaan kuituja sellaisella suurennuslasilla. Osaan myös nykyään laskea paljon tarvitaan paperia ja minkäkokoista yhden painoksen tekemiseen. Pitäisiköhän mun vaihtaa puulle? :) Ideana oli siis tiputtaa näistä kolmesta yksi ja siten suorittaa vain kaksi. Mutta en ole vielä osannut päättää, joten annan mennä ja jätän ne lopputentit sitten jonkun kohdalta välistä.

Kävin myös kahtena sunnuntaina maalailemassa taloja. Siis niitä, jotka rakennettiin toukokuussa Un Techo para mi Pais-projektin kanssa. Toisena sunnuntaina pääsin jopa samalle alueelle johon rakensimme talon toukokuussa ja niinpä pääsin moikkaamaan Silviaa ja Victoria. Mukava jälleennäkeminen.

Ja sitten eilen kävin viimein tenttimässä sen graafisen suunnittelun jonka tenttimisen siirsin sieltä elokuulta. Luin tenttiin aika ahkerasti, koska aihe on ihan kiinnostava ja tiesin jo ettei tentti ole samanlainen läpihuutojuttu kuin se toinen. Mutta taas se perusseiska tuli. Ja taas jäi vähän paha maku suuhun. Ekaksi koska proffa ei antanut yhtään miettiä vastauksia (mulla menee kuitenkin muutama sekunti että a) tajuan kysymyksen ja b) muotoilen vastauksen espanjaksi) ja toisekseen koska vastasin yhteen kysymykseen täysin oikein (prujujen mukaan), mutta proffan mukaan vastaus oli puutteellinen. Puuttuvaa kohtaa ei kuitenkaan takuulla mainita missään kohtaa opetusmateriaalia, joten vali vali... Mutta täällähän ei saa valittaa. Mitä nyt olen kavereitani täällä haastatellut asiasta, niin arvostelusta ei vaan oikein voi valittaa. Proffalla on siis kaikki valta. Eli nää suulliset tentit ei nyt oikeen oo napannut. Eikä nyt ehkä kurssien arvostelu muutenkaan. Toisaalta pitäisi kyllä olla ehkä ihan tyytyväinen saamiini arvosanoihin. Vaihtaria kohtaan ei tunneta mitään armoa ja jo 8 tai 9 saaminen on paikallisillekin todella vaikeaa. Moni on tyytyväinen 6:een. Tai jopa 4:een, jolla saa siis kurssin läpi. :)

Eli semmosta. Oon mä täällä nyt muutakin tehnyt kuin opiskellut, mutta nyt oli ehkä päällimmäisenä epäreilut tentit mielessä... :) Aloitin tässä vähän aikaa sitten Conocé Buenos Aires -projektin. Eli tein listan asioista jotka haluan nähdä kokea vielä Buenos Airesissa ja sitten yritän saada mulle aina kavereita mukaan, eli yritän saada paikalliset leikkimään turistia mun kanssa. Listalla on mm. jalkapallo-ottelu, teatteri, pari museota, Mafalda-patsas jne. Vielä ei oo kauheen hyvin edennyt. Ollaan vasta yhteen museoon päästy mutta, alku se on sekin... Ensi viikolla mennään ehkä kokeilemaan teatteria sokeille (siis teatteria jossa ei ole mitään katsottavaa, ainoastaan ääniä, hajuja jne.).

Kuvia on taas muutama lisää. Talomaalailusta, yliopistolta vaalien aikaan ja grillailusunnuntaista Christianin luona. Yliopistopolitiikasta pitäisikin joskus kirjoittaa. Se on täällä aika mielenkiintoista.

Tähtiä, maisemia ja viidakkoelämyksiä

2009-08-17T20:28:00.002+03:00

10.7.-30.7.2009
Nyt sain viimeinkin itseni kirjoittamaan talvilomareissustani. Eli sikainfluenssan rantauduttua tänne heinäkuun alussa, meidät opiskelijat potkittiin aikaisemmin lomille ja mulle tulikin vähän kiire päättää että mitäs sillä kolmen viikon talvilomalla nyt sitten tehdään. Pohjois-Argentiina oli käynyt mielessä kun moni sitä suositteli ja on kai semmoinen hyvä talvikohde kun siellä on kesällä kuuma, mutta talvella just miellyttävää. Eli paremman idean puutteessa päätinkin sitten toteuttaa pohjoisen reissun.

Kun Sebastian kuuli, että suunnittelen matkaamista junalla Tucumaniin (siis yhdellä niistä harvoista vielä toiminnassa olevista junareiteistä), hänkin päätti tulla alkumatkalle mukaan. Kuin ihmeen kaupalla sain jopa ostettua meille junaliput kaksi päivää ennen junan lähtöä. Yleensä liput kulma myydään heti loppuun kun ne vaan tulee myyntiin. No sikainfluenssa kai sai ihmisiä peruuttamaan matkojaan.

Matka junalla Tucumaniin sujui ihmeen hyvin. Ravintolavaunusta sai syötävää ihan kohtuuhintaan, junan henkilökunta kiillotti vessoja siihen tahtiin että niissä oli ihan mukava asioida ja nukuttuakin sai. Maisemia ei hirveästi tullut katseltua kun ei nuo pampamaisemat niin hirveästi siinä matkan varrella muutu ja kaiken lisäksi ikkunapellit piti aina välillä laittaa kiinni kun jotkut harrastaa kivien heittelyä ohikulkeviin juniin. No ei sieltä mitään onneksi läpi tullut. Ikkunat oli aika hyvin suojattu paksulla pleksillä ja junan henkilökunta ilmoitti aina hyvissä ajoin milloin kivitys alkaa. Eli semmoista. Perille saavuttiin jopa aikataulun mukaan 24 tuntia Buenos Airesista lähdön jälkeen.

Juuri Tucumanin maankamaralle astuttuamme Sebastian huomasi että hänen kännykkänsä on hävinnyt. Olimme siis todellakin Tucumanissa, varkaiden kaupungissa (tällainen maine siis Tucumanilla). Onneksi suunnitelmanamme ei ollut jäädä kyseiseen kaupunkiin katsomaan jos onnistuisimme hukkaamaan jotain muutakin, joten kiersimme vain pikaisesti pääaukion ja ison puiston ja otimme bussin kohti Tafí del Vallen kylää. Tafíssa vietimme kaksi yötä. Ensimmäisen leirintäalueella teltassa palellen ilman lämmintä vettä. Toisen jo sitten huomattavasti mukavammin naapurin ukon pihamökkerössä ja lämpimällä vedellä. Tafísta lähdimme valloittamaan jotain vesiputousta ja kondoriin näköalapaikkaan. Loppujen lopuksi emme löytäneet kumpaakaan paikallisten todella ristiriitaisista neuvoista huolimatta (tai niiden takia) ja päädyimme vain valloittamaan lähimmän kukkulan tuulen melkein kaataessa minut maahan jokaisella askelella. Mutta valloitus onnistui.

Tafísta jatkoimme Ampimpan observatoriolle, joka sijaitsee Amaichen kunnassa (joka mainostaa itseään 360 aurinkoisella päivällä vuodessa). Saavuttuamme illansuussa observatoriolle, taivas olikin yhtäkkiä mennyt pilveen ja observatoriosetä sanoi että nyt ei kuulkaas katsota tähtiä tänä yönä. No olimme tietysti todella pettyneitä ja vielä vähemmän tiesimme että mitäs sitten tehdään. Bussi meni jo ja seuraava menisi vasta monen tunnin päästä. No onneksi setä oli kiva ja teki vähän erityisjärjestelyjä meidän suhteen. Eli jos taivas ei todellakaan sinä iltana selkiäisi, me saisimme jäädä ilmaiseksi observatoriolle yöksi (muuten majoitus maksoi maltaita) ja setä tulisi herättämään meidät sitten viideltä aamulla planeettoja katsomaan. No sehän sopi paremmin kuin hyvin. Ilmainen majoitus ja silti taivaalletähyilyä. Ja näin tosiaan kävi, että illalla katsoimme vain jonkun tähtitiededokumentin ja aamulla heräsimme tiirailemaan Jupiteria, Saturnusta, Marsia, joitain tähtisumuja ja lopuksi kuuta. Yksi matkan ehkä hienoimmista kokemuksista.

Ampimpasta matka jatkui Amaichaan, jossa tutustuimme Quilmesin raunioihin (inkakaupunki), odottelimme monta tuntia että yksi inkojen jälkeläinen veisi meidät jonnekin vuorelle jotain vanhaa inkaherraa tapaamaan, mutta eipä sitä koskaan tapahtunut. Kävelimme myös aika monta kilsaa yhdelle aika mitäänsanomattomalle vesiputoukselle mutta onneksi matka sinne oli hieno. Amamicha kylänä oli kuitenkin mahtava ja ihmiset mukavia.

Amaichasta matka jatkui viineistä tunnettuun Cafayateen. Päädyimme kokeilemaan telttailua uudestaan kun väittivät kovasti ettei Cafayaten yöt ole niin kymiä kuin Tafín ja suunnilleen tottahan se oli vaikka kylmä oli silti. Cafayaten ohjelmaan kuului siis tietenkin viinitiloilla vierailu ja Cafayaten solaan liftaus. Itse kävin kyseisessä solassa jo edellisellä reissullani 2006, mutta eipä minulla ollut mitään uutta visiittiä vastaan.

Cafayatesta jatkoin yksin kohti pohjoista, Sebastian palatessa jo takaisin Buenos Airesiin. Seuraava kohteeni oli Salta, jossa loppujen lopuksi vietin vain muutaman tunnin. Syynä lyhyeen vierailuun oli että 2006-reissullani olin jo käynyt Saltassa, isot kaupungit on tylsiä ja Saltassa kiinnosti oikeastaan vai yksi uusi arkeologinen museo josta olin kuullut vain hyvää (MAAM). Museo olikin käymisen arvoinen. Museo on siis perustettu vuonna 1999 tehdylle merkittävälle arkeologiselle löydölle. Löytö tehtiin maailmaan korkeimmilla arkeologisilla kaivauksilla erään vuoren (Llullaillaco, 6700m) huipulla Saltan provinssissa. Vuoren huipulta löytyi kolme jumalille uhrattua lasta (n. 500 vuotta sitten), jotka olivat erittäin kylmistä olosuhteista ja hapen vähäisestä määrästä säilyneet uskomattoman hyvin. Ja nyt siis nuo kaikki löydökset oli tuotu museoon näytille. Ja tosiaan kaikki vaatteiden värit ja kuidut olivat säilyneet. Yksi lapsistakin on aina vuorollaan näytillä kylmävitriinissä. Aika karmea löytö, mutta todella hyvin rakennettu museo. Ja inkoille kulma kuolleet ihmiset olivat aivan yhtä läsnä kuin elossa olevat. Joten lapsien uhraus ei kulma ollut heidän mielestään ollenkaan raakaa.

Museosta matka jatkuin Jujuyn provinssiin Purmamarca kylään. Purmamarcasta pääsee helposti Argentiinan isoille suola-aavikoille joten heti seuraavana päivänä käytin tilaisuuden hyväksi. Suola-aavikolla tuntui vähän samalta kuin jäätyneen järven päällä. Valkoista kovaa juttua joka puolella, muttei kuitenkaan silmän kantamattomiin. Turistien määrä oli aika valtava mutta nyt on nähty mistä se suola tulee. Purmamarcassa tutustuin yhteen hammaslääkäriopiskelijaan, joka oli matkalla vapaaehtoiseksi jonnekin sademetsään johonkin alkuperäiskansan kylään. Sain kutsun mukaan, joten suunnitelmiin tuli aika isohko muutos. Mulle jäi kaksi päivää aikaa tutustua Purmarcan seitsemän värin kukkulaan, Tilcaran kylään, Humahuacan solaan ja Iruyan pikkuruiseen vuoristokylään. Mutta hyvällä suunnittelulla näin siis paikat ja nyt on sitten syy palata vielä ajan kanssa.

Oranissa (kaupunki Saltan provinssissa) tapasin sitten muut vapaaehtoiset, joita olikin lopulta vähemmän kuin suunniteltu ja vapaaehtoistyö muuttuikin vierailuksi. Mutta tällä viiden hengen poppoolla (minä, Nico, Agustina, Maria ja Hernan) matkasimme Celion (kylän yksi opettajista) johdolla Rio Blanquitoon. Rio Blanquito on siis pieni kylä 50 km Oranin kaupungista vuorille päin. Alueen sademetsiä kutsutaan nimellä Yunga, koska ne ovat perinteisiä sademetsiä paljon korkeammalla, siis tavallaan vuoristossa. Rio Blanquiton asukkaan asuvat kylässä vain talvella, sillä kesällä heidän pitää paeta tulvia korkeammalle. Talvella kylän ja Oranin välillä kulkee myös bussi kolme kertaa viikossa, mutta kesällä yhteisö jää täysin eristyksiin muusta maailmasta. Kylän asukkaat kuuluvat Kolla-heimoon ja ovat katolisia. Kylän asukasluku ei selvinnyt, mutta siellä on kulma 120 perhettä ja jokaisessa joku 10 henkeä eli asukasluku lienee alle 2000. Enemmän kuin olin odottanut.

Vietimme siis viikon vieraina kylässä. Nukuimme lukion majoitushuoneessa, jossa kaukaa tulevat oppilaat majoittuvat lukukausien aikana. Ruokaa valmistimme tulella itse, silloin kun tarvitsi. Saimme kuitenkin joka päivä kutsun syömään jonkun perheen luokse. Viikon aikana ehdimmekin kokea seuraavaa: Fernandon 18-vuotissyntymäpäivät, nyljetty puuma, sokeriruo'on maistelua, värikäs hautausmaa, appelsiineja syövä härkä, appelsiini- ja sitruunapuita, joenylityksiä, lampaanteurastus, härän pään syönti, San Salvadorin juhlintaan kuuluva kukonetsintä, lammasruhotanssi, perinteisten asujen lainaus juhlia varten, vierailu Rio Angostan kylässä, kuristajapuut, liaanit, apina, värikkäät linnut, tukaani. Niin siis sademetsässä on sellaisia puita jotka kasvaa pikkuhiljaa toisten muiden ympärille ja lopulta kuristavat sen. Eli vähän niin kuin todella hitaita kuristajakäärmeitä. Ja sitten kaikille tiedoksi että liaanit kasvaakin maasta ylöspäin ja leikkiäkseen Tarzania ne pitää siis katkaista sieltä maasta ensin ja sitten vielä toivoa että se on siellä ylhäällä jossain hyvin kiinni. Mun painoa ne pari liaania jotka kokeilin ei ainakaan kestäneet, joten joko Afrikassa on eri liaanit tai sit Tarzan on ihan höpöhöpöä.

Vietin kylässä siis ihan uskomattoman viikon puhdasta ilmaa hengitellen ja rennosta elämästä nauttien. Kerrottakoon vielä, että kylän asukkaat eivät ole mitenkään erityisen köyhiä ja elävät aika mukavaa elämää monia perinteitä noudattaen mutta kuitenkin monilla nykyajan mukavuuksilla. Vähän kuin Suomessa asuisi kesämökillä koko vuoden. Jännintä oli että varmaan kaikilla nuorilla oli hienompi kännykkä kuin mulla, vaikkei kylässä ole edes kuuluvuutta. Kai ne käytti niitä sitten kameroina tai jotain. En tiedä. Sähköäkään ei ole mutta aika monta aurinkopaneelia näin ja jollain generaattorilla ne sain musiikkilaitteetkin aika kovalla äänellä soittamaan. Vaikeinta on kuitenkin varmasti juuri niiden perinteiden ja nykyajan yhteenliittäminen. Yllätyin siitä miten roskaista joka puolella oli. Päättelin sen johtuvan siitä, että ihmiset ovat tottuneet heittämään kaikki appelsiininkuoret jne vain suoraan maahan (kun nehän siis maatuu) ja nyt sitten kaikkien uusien tuotteiden kääreet lentää samalla tavalla maahan kuin ne appelsiinin kuoretkin. :( Monet kyläläiset ovat nähneet yllättävän paljon maailmaa (joku oli käynyt jopa Hollannissa) ja monet käyvät opiskelemassa muualla ja palaavat sitten myöhemmin takaisin kylään. Vähän niin kuin oppaamme Celio, joka on asunut melkein Argentiinan jokaisessa Provinssissa ja palannut nyt joitakin vuosia sitten opettamaan maataloutta kylän lukioon. Meille perinteiset vaatteet lainannut tyttö on lähtee ensi vuonna Buenos Airesiin psykologiaa opiskelemaan. Eli kylän asiat vaikuttivat olevan aika hyvin. Juhlia ja iloisia ihmisiä riitti!

Rio Blanquitosta matkustinkin sitten suoraan kotiin. Matka kesti ihanat 54 tuntia, junan ollessa tällä kertaa monta tuntia myöhässä jne. Mutta mahtava reissu! Koin ja näin todella paljon.

Grego, Satu ja tuliaisia

2009-08-05T19:14:00.003+03:00

Hupsista. Onkin kulunut jo melkein kaksi kuukautta viimeisimmästä kirjoituksesta. En sairastanut sikainfluenssaa, vaikka se tänne yhtäkkiä hyökkäsikin. Mulla on vaan ollut niin kivaa etten ole ehtinyt koneelle. :)

Kesäkuun 15. on täällä joku vapaapäivä. Olisikohan ollu Argentiinan lipun kunniaksi tai jotain. Ja kun päivä sattui vielä maanantaille, päätin karata City Belliin Gregoriaa moikkaamaan. Olipa taas hauska jutella Gregon kanssa Saksasta ja vaihtovuodesta siellä. Söimme isot kasat Gregon itse tekemiä empanadoja ja yöllä kävimme tutustumassa myös La Plata mystisiin numerokatuihin ja Antares-panimon juomiin ja ruokiin. Maanantaiaamuna veimme vielä Gregon perheen tosi vanhan auton sunnuntaiajelulle City Bellin ympäristöön.

Saman viikon lauantaina tulikin sitten Satu pariviikkoiselle visiitilleen. Eräs matkailua opiskeleva tuttuni Analia järjesti opastuskierroksen historiallisella Avenida de Mayolla, jossa mekin käytiin kuuntelemassa. Vierailun aikana käytiin läpi melkein kaikki perusnähtävyydet, vaatekaupat, hyvät ravintolat ja kuinka hankkia kolikoita bussimatkaa varten jos kolikkopussi häviää -oppitunnin perusteet. Lisäksi kävimme pitkähkön bussimatkan päässä tutustumassa ElDoradon kylään ja Iguazun putouksiin sekä Brasilian että Argentiinan puolelta. Vaikka kaikki harkkatöiden palautukset ja sikainfluenssaepidemia osui juuri vierailun ajaksi, yllättävän paljon ehdittiin nähdä, kokea ja syödä. Vaikkei pikkusiskon kanssa reissaaminen nyt mitään kauhean helppoa ole.

Mutta sainpahan ruisleipää, suklaata ja muita herkkuja Suomesta sekä Enkelit ja demonit -kirjan luettavaksi.

BA: Talonrakennusta, opiskelua ja sen sellaista

2009-06-11T03:28:00.003+03:00

Viime kerrasta onkin aikaa. Olen ehtinyt järjestää tuparit, tutustua argentiinalaisiin sairaaloihin (sekä julkisiin, että yksityisiin) pahentuneen yskän takia, majoittanut yhden yhdysvaltalaisen reissaajan joka oli laskelmiemme mukaan minua 3 tuntia nuorempi, ollut rakentamassa taloa perulaisperheelle, käynyt katsomassa vierestä miten kitara rakennetaan, vieraillut eläinlääketieteellisessä pällistelemässä hulluja hevosia ja vihaisia laamoja, pelaillut rugbya ja ihan opiskellutkin.

Un techo para mi país
Toukokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna kävin siis 999 muun vapaaehtoisen kanssa rakentamassa 100 taloa 100:lle köyhyydessä elävälle perheelle. Un techo para mi país (suomeksi: yksi katto maalleni) on vapaehtoisista nuorista koostuva latinalaisamerikkalainen järjestö, joka yrittää auttaa köyhissä slummeissa asuvia perheitä parantamaan elämäänsä. Viikonlopun aikana rakensin siis seitsemän argentiinalaisen opiskelijan kanssa talon yhdelle perulaiselle perheelle tietenkin perheen avustamana. Mieleenpainuva kokemus. Saimme lounaaksi todella hyvää perulaista ruokaa, kuulimme tarinoita hyvin erilaisen perheen elämästä ja muutosta Argentiinaan ja samalla opimme kasaamaan "elementtitalon" peseytymättä kertaakaan koko pitkän viikonlopun aikana. Ois kyllä sauna ollut paikallaan.

Opiskelut
Kuulin huhuja että tällä yksityisissä yliopistoissa opiskelevat vaihtarit pääsevät aika helpolla ja proffat katsovat aika sormien välistä. Vastaavaa olen kuullut muidenkin maiden yliopistoissa vierailleilta vaihtareilta. Kommentoin nyt tässä sitten, että minä en kyllä ole päässyt piiruakaan helpommalla kuin paikalliset opiskelijat. Arvostelunkaan suhteen ei armoa tunneta ja yhden harjoitustyön sainkin takaisin hyperkorjattuna (siis kaikki kielivirheet korjattu). :) Mutta kaiken olen tähän mennessä saanut läpi. Ryhmätöissä menee paremmin kun on joku muu huolehtimassa kirjallisesta ulkoasusta. Nykyään osaan jo ilmaista itseäni sen verran paremmin että ryhmässä työskentely sujuu verbaalisella tasolla ihan hyvin. Ryhmätöiden tekemisen organisointi on sitten toinen juttu. Tehokkuus on aika vieras sana... :)

Väsäsin muuten myös hakemuksen käytettävyyskouluun ja hyväksymiskirjekin tuli jo! Eli täältä palatessa on sitten taas lisää opiskeltavaa tiedossa ja pääsee kokeilemaan vaihtomeininkiä Taideteollisen korkeakoulun ja Helsingin yliopiston puolella.

Viikonloppuna käyn moikkaamassa Gregoriaa, yhtä argentiinalaista tyttöä, johon tutustuin Saksassa. Vasta nyt viiden kuukauden täällä olon jälkeen sain aikaiseksi ottaa yhteyttä. Sitä seuraavana viikonloppuna tuleekin sitten Satu, siskoni reilun kahden viikon visiitille.

Kuvia on taas lisätty sekä toukokuun, että kesäkuun kansioon.

BA - Rugbya, grillailua maalla ja uusi kämppä

2009-05-11T15:35:00.004+03:00

Tiistaina (28.4.) mulla oli siis ensimmäiset rugbytreenini täällä. Ihan hyvin meni menivät. Samoja juttuja täälläkin treenaillaan, treenien tempo vaan oli vähän nopeampi, mukana kuitenkin pysyin. Treenit on tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Torstaina meno oli vähän hitaampaa, mutta harjoitteet vähän oudompia mulle. Niistäkin kuitenkin selvittiin ja rugbysanasto alkaa pikkuhiljaa kasvaa.Hyvä puoli on kuitenkin se, että nää käyttää perustermeinä ihan enkunkielisiä sanoja. Joten pelipaikkojen ja peruskuvioiden nimien kanssa ei ole ongelmaa. Joukkueen tytöt tuntuvat myös kivoilta ainakin vielä... Ikähaarukka on joku 20-40.

Perjantaina (1.5.) oli yhden joukkuelaisen synttärit. Gabi kutsui siis meidät kaikki luokseen Escobaariin (maalla, Buenos Airesin kaupungin ulkopuolella) syömään asadoa eli grillailemaan. Minun, Paulan ja Lolan matka perille kesti hurjat 3 tuntia (1 tunti bussin odotusta, 1h40min bussissa ja loppumatka taksilla). Mutta perille päästiin. Lihakimpaleet olivat jo grillissä paistumassa. Päivä sujui leppoisasti kuunnellessa naapurin oopperalauluharjoituksia (mikkiin), suuhun sulavia lihoja popsiessa ja rugbypalloja heitellessä. Päivän aikana tutustui tietysti myös hyvin joukkueen tyttöihin. Saavutus oli sekin, että pysyin koko päivän ajan kaikissa keskusteluissa mukana eli tajusin mistä puhuttiin.

Torstaiaamuna (viime viikon) näin kiinnostavan ilmoituksen vuokrattavasta huoneesta. En siis ollut ihan 100% tyytyväinen paikkaan jossa asustelin ja ilmoitus näytti lupaavalta, joten soitin ilmoituksessa mainittuun numeroon. Varmistettuani että kämppä on savuton, sovin visiitin jo samaksi iltapäiväksi. Suunnilleen kaikki vaikutti paremmalta. Parempi (turvallisempi, rauhallisempi ja siistimpi) alue, huoneessa ikkuna ja parveke, kunnon olohuone, olohuoneessa telkkari (espanjanopiskelua varten..), sohva vieraita varten (esim. Satu), ja kaikenlisäksi vielä mukavanoloinen kämppis ja jopa argentiinalainen. Puolentunnin juttutuokion jälkeen sain tiputettua vuokrahintaakin vähän alaspäin (tosin vieläkin n. 20 euroa kalliimpi kuin edellinen) ja sovittua sen pesomääräiseksi (mun kannalta parempi, koska peson kurssi on välillä aika huono eli mulle halpa. Dollarin kurssi ei hypi niin paljon).

Viime sunnuntaina (3.5.) sitten muutin tänne uuteen kämppään. Täällä on oikeastaan kaikki kivemmin kuin edellisessä. Paikka on kotimaisempi (edellinen oli ehkä vähän hostellimainen kuitenkin), mulla on iso ikkuna+ parveke huoneessani, huoneessani on parvekelattia (eikä kivilaattoja niinkuin edellisessä), olkkarissa on telkkari (nyt vain katsoa uutiset ja "casados con hijos" -sarjaa), yliopisto on kävelymatkan päässä, rugbytreeneihin on suora bussiyhteys, asun 2 korttelin päässä avenidasta, jonka varrelta löytyy kaikki mahdolliset kaupat ja palvelut, sekä metro ja kaiken lisäksi alue on todella paljon siistimpi ja turvallisempi kuin edellinen asuinalueeni. Kämppiksenä mulla on 26-vuotias argentiinalainen Sebastian joka opiskelee agronomiaa (tarkemmin kai jotain lisäaineettomia ruokia tms...) ja soittelee kitaralla argentiinalaista folklorea... :) Oikeastaan ainut asia joka on huonommin on se ettei langaton nettiyhteys toimi. Ollaan tässä nyt viikko yritetty asentaa reititintä, mutta ei oikein onnistu... :( Toivottavasti pian. Tällä hetkellä pääsen välillä omalta koneelta naapurin langattomaan ja Sebastinin koneelta tietenkin pääsen, mutta sillä ei esim voi käyttää skypeä, sun muuta... Ai niin ja täällä ei käy siivoja kaks kertaa viikossa... Joutuu itse siivoilemaan... :( Ja sitten kohokohta: Täällä on Fiskarsin oranssit keittiösakset! Sebastian ei kuitenkaan muista ollenkaan mistä ne on peräisin. Ehkä täältäkin saa Fiskarsin saksia...

Muita juttuja:
- Tunnen itseni välillä kyselyikäiseksi lapseksi. Kysyn aina ja kaikesta. Mikä toi on? Miks tää on näin? Miten se ja se toimii? Lisäksi tietenkin puheeni on vielä aika yksinkertaista, vaikka yritänkin kovasti käyttää espanjantunnilla opittuja hienoja lauserakenteita ja esim. Maradonan kuolemattomia lausahduksia... (Se me escapó la tortuga - Kilpikonna pääsi minulta karkuun eli en huomannut jotain/jotain tapahtui ja missasin sen)
- Miksi auton katolla on kanisteri puolillaan vettä? - Auto on myynnissä ja kanisterin avulla autonetsijät pongaavat myynnissäolevat autot helpommin. Nerokasta!
- Täällä saa kaikkea osamaksulla. Esim. 20 euroa maksavat housut voi maksaa kuudessa erässä.
- Täällä saa kaikelle kotiinkuljetukset. Siis ihan melkein mille vaan ostoksille ja monesti myös maksutta. Voi siis shoppailla koko päivän kantamatta mitään ostoksista mukanaan. Helppoa! Ja siis useimmiten ei tarvitse edes poistua kotoa, sen kun soittaa ja kertoo mitä haluaa. Niinkuin pizzan tilaus Suomessa. Tässä lähellä on esim. pesula joka hakee likaiset vaatteet kotoa ja palauttaa puhtaana tunnin kuluttua. Hintaan 14 pesoa eli vajaa 3 euroa per iso kassi.
- Pidin ensimmäisen esityksen luokan edessä espanjaksi (siis täällä. Suomessa olen kyllä espanjantunnilla esitelmöinyt). Tosin kyseessä oli koko ryhmän esitys, joten en ollut ihan yksin. Mutta muutaman lauseen minäkin siis sanoin hienosta mainosanalyysistämme.
- Kahden viikon päästä eka välikoe... :P
- Juon jo sujuvasti pillillä pullosta (niin kuin kaikki paikalliset)
- En lauleskele vielä kaduilla (mutta sitten kun lauleskelen, olen kulma jo oikea porteña, eli Buenos Airesilainen)
- Suurkiitokset rakkolaastarilähetyksestä! Se saapui juuri sopivasti vanhaan kämppään ennen muuttoani tänne uuteen. Nyt voi taas kävellä rauhallisin mielin kun on laastareita varastossa.

Pari kuvaa taas lisätty.

BA: Harjoitustöitä, lauantaijuhlintaa ja rugbya

2009-04-27T04:50:00.003+03:00

Olen taas sopeutunut uudestaan Buenos Airesin vilinään, hajuihin ja kolikkomaniaan. Tiedekuntani proffat lakkoilivat heti pääsiäisen jälkeen kolme päivää. Eivät kuitenkaan kaikki, joten paikalle piti silti mennä katsomaan että mahtaakohan se oma professori ilmestyä paikalle. Evolutiivista psykologiaa ei ollut, mutta graafista suunnittelua kylläkin.

Viikko sitten lauantaina, pitkän harkinnan jälkeen päätin uskaltautua tiedekunnan vaihto-opiskelijoille tarkoitettuun illanviettoon yhden argentiinalaisen luona. Ihan kivaahan siellä oli ja tutustuin lähinnä kolumbialaisiin ja argentiinalaisiin, vältellen kaikkia eurooppalaisia. :) Juttelin nyt kuitenkin viimein suomalaisen Annen kanssa, jonka siis jo näin aiemmin, mutta en ollut vielä jutellut. Uh, tunnen ja kaksi suomalaista ja kaksi suomea puhuvaa argentiinalaista.

Sunnuntaina ähisin ja puhisin ensimmäisen harjoitustyön kanssa. En kuitenkaan halunnut ymmärtää tehtävänantoa, koska se oli mielestäni vähän typerä joten tein vain puolet ja senkin omalla tavallani. Maanantaina sitten juttelin opettajan kanssa ja nyt on tarkemmat ohjeet ja selitykset siihen miksi harjoitustyö on vähän tyhmä... Sillä seurauksella, että olen siis tänäänkin yrittänyt väsäillä samaista harjoitustyötä uudelleen. Tiistaina palautus.

Viikolla tietenkin opiskelin ahkerasti. Täällä ei oikein uskalla mennä luennoille tai pienryhmäsessioihin lukematta prujuja. Eli joka viikko on oikeasti luettava ja opiskeltava eikä aineistoa voi jättää käteväsi sinne tenttiviikolle. Oikeasti todella hyvä systeemi, vaikka vähän välillä pänniikin tämä ainainen lukeminen. Esimerkiksi torstain vietin lukemalla morfologiaa ja analysoimalla lehtimainoksia morfologian käsitteiden avulla. Se oli oikeastaan aika mielenkiintoista ja oikeastaan todella hyödyllistä, sillä seuraavalla pienryhmätunnilla suoritimme kirjallisen arvion yhdestä mainoksesta neljän hengen ryhmissä ja kyseinen sepustus vaikuttaa myös kurssin arvosanaan. Jätin lopulta evolutiivisen psykologian pois. En vain milään ehdi lukea siihen vaadittavaa kirjallisuutta ja keskityn nyt mieluumminen näihin kahteen muuhun ja espanjanopiskeluun.

Eilen kävin israelilaisen kämppikseni kanssa kääntymässä paikallisessa Earth Day -tapahtumassa. Näitä maailmanparannustapahtumia järjestetään kai ympäri maapalloa näihin aikoihin. Ei kai ehkä Helsingissä. En ole ainakaan koskaan kuullut. Illemmalla suuntasin yhden argentiinalaisen tytön grillijuhliin ja onnistuin saapumaan paikalle juuri sopivaan aikaan. Kutsu oli klo 20 ja pähkäilin kovasti monelta sinne olisi sopivaa mennä. Saavuin paikalle 20:45 ajatellen olevani joko melkein hyväksyttävän myöhässä tai aikaisessa. Ja saavuin juuri hyvin. Paikallekutsut saksalaiset olivat jo kaikki paikalla, yksi argentiinalainen saapui samalla ovenavauksella kuin minä ja loput siinä 15 minuutin sisään. Liha oli hyvää ja tutustuin taas uusiin ihmisiin, mm. salvadorilaiseen Davidiin joka opiskelee kolmatta vuotta Järvenpäässä sosionomiksi ja puhui jokseenkin hyvin suomea.

Tänään sain viimeinkin asioita aikaiseksi rugbyn eteen. Olin saanut tietää että kaikki Buenos Airesin kolme tyttöjoukkuetta pelaavat tänään turnauksessa yhden joukkueen kotikentällä. Joten siis reippaan, tunti turnauksen alkamisen jälkeen otin bussin kauas, kauas toiselle puolelle Buenos Airesia. Onnekseni saavuin taas juuri sopivasti turnauksen puoliväliin. Katselin vähän menoa ja kun homma näytti olevan aika lähellä Suomen tasoa ja vähän jo teki mieli mennä mukaan, nykäisin lähintä peliäkatsovaa hihasta ja kysyin että kukahan mahtaisi olla joku valmentaja. No hänhän ohjasi minut tietenkin kannattamansa joukkueensa valmentajan juteltavaksi ja nyt on sitten sovittu että osallistun tiistaina treeneihin. Tämäkin joukkue treenaa siellä melko kaukana, kaukana, mutta kun en nyt vain satu asumaan minkään urheilukentän vieressä niin kauas, kauas on mentävä joka tapauksessa. Mutta jee. Tunnelma vaikutti rennolta ja ihmiset kivoilta, joten odotan nyt ihan innoissani tuota tiistaita, vaikken tiedä miten paljon olen jo unohtanut kaikkea tässä reilun puolen vuoden tauon aikana ja kuinka paljon kuntokin on rapistunut. Mutta eiköhän se tästä.

Nappasin pari kuvaa ja ne löytyvät täältä.

Tandil: Kukkuloita, keikkuva kivi ja rakkolaastarien puute

2009-04-15T06:34:00.005+03:00

Vietin siis pääsiäisen Tandilissa. Viimein torstai-iltana yksi hospitalityclubilainen lupautui hostamaan minut luonaan ja lupasi jopa avata ovensa kello 5 aamulla kun saavun kaupunkiin. Hyvä niin, sillä paikka oli ihan kuollut aamulla kello viisi.

Pitkähköjen aamu-unien jälkeen aloitin päivän hörppimällä matea hostini Estebanin kanssa. Perjantain vietin toisen hospitalityclubilaisen, Andrésin kanssa joka oli lupautunut näyttämään mulle kaupunkia. Esteban joutui nimittäin lukemaan johonkin tenttiin koko viikonlopun.

Lauantaina teimme retken kukkuloille ja valloitimme Tandilin korkeimman huipun (502m). Tandilin kukkulat ovat kai Etelä-Amerikan vanhimpia (2 miljardia vuotta vanhoja). Suunnilleen kai samoja ikiä Suomen Pyhätunturin kanssa. Meidän (minä, Andrés, Joaquin ja Agustina) lisäksi mukaamme tuli joku musta koira, joka seurasi meitä koko päivän. Hienojen maisemien lisäksi kukkuloilla näki lehmiä ja hevosia. Täällä lehmät ja hevoset elävät suunnilleen kuin porot Suomessa, liikkuvat tosin kai aika paljon vähemmän. Lypsylehmät on kai sitten erikseen lähempänä navettaa. Hauska päivä, vaikka olikin aika kärsimystä. Kenkäni tekevät jostain syystä mulle aina todella isot rakot kantapäihin, eikä mulla ollut enää yhtään rakkolaastaria jäljellä. Täällä semmoisia parhuuksia ei valitettavasti tunneta. Eli saa lähettää. Uudet kengät tai laastareita. Illalla olimme kaikki aika kuolleita ja jäimme vielä Andresin luo syömään sen isän laittamaa pitsaa. Namnam. Paikalla oli myös puoli sukua ja olohuoneeseen kannettiin varmaan perheen kaikki pöydät, jotta mahduttiin istumaan.

Sunnuntaina kiertelin itsekseni vielä loput pakolliset nähtävyydet eli keikkuvan kiven (kts. kuva) ja kristuspatsaan. Vaikka otinkin taksin kivelle ja palasin liftaamalla, olin sunnuntaina niin väsynyt, että nukuin melkein 12 tunnin yöunet. Maanantai-iltana palasin kotiin. Onnistuin myös hienosti olemaan menemättä kouluun maanantaina. En jotenkin tajunnut ettei se olekaan täällä vapaapäivä.

Tandil oli kyllä aivan mahtava kohde ja tekemistä olisi riittänyt varmaan pidemmäksikin aikaan. Kaupunki oli ihan uskomattoman siisti ja rauhallinen. Kaikki ihmiset olivat ihan todella ystävällisiä. Ei siis vain avuliaita vaan oikeasti ystävällisiä ja jopa juustokaupassa mulle juteltiin ja kyseltiin vaikka mitä, vaikka tuona viikonloppuna paikka oli täynnä turisteja. Mietin jopa muuttamista Tandiliin toiseksi lukuvuodeksi. Paikallisen yliopiston tarjonta ei kuitenkaan vielä oikein iskenyt. Tandilin jälkeen Buenos Aires vaan tuntuu nyt jotenkin vaan niin likaiselta, haisevalta ja meluisalta. Mutta eiköhän tässä pian taas totu. Tandil ei onneksi ole kaukana, joten sinne voi mennä joku toinen viikonloppu uudestaan nauttimaan rauhallisemmasta menosta.

Kuvat ovat täällä.

BA: Opiskelua, espanjaa ja pääsiäislomasuunnitelmia

2009-04-09T19:24:00.002+03:00

Blogin päivitysvälit näyttävät pidentyvän pidentymistään... Kolme kouluviikkoa takana tai no oikeastaan vain muutama päivä. Maalis-huhtikuun vaihde on täällä vapaapäiviä täynnä. Ihan kiva aloittaa opiskelut rauhallisesti.

Koulu
Opiskelua maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 15-23. Tuolloin siis luentoja ja pienryhmäopetusta. Kaikki kurssit ovat alkaneet ihan hyvin. Ekat kurssikaverit löydetty ja harjoitustyöt painaa jo päälle. Perusopiskelua siis, vaikka olenkin kertonut kaikille että tällä mikään ei ole samanlaista kuin Suomessa. Luentojen ajankohta, luennoilla istuvien ihmisten määrä, pienryhmätuokiokonsepti, poliittiset opiskelijaryhmittymät, ainainen luentojen keskeytys, piirtoheitinkalvot. Mut ATK-luokan koneissa on UBUNTU eli linux-käyttöjärjestelmä. Tosin niin riisuttu ettei edes terminaalia löydy ja muutenkin muokattu näyttämään Windowsilta.

Ilmeisesti juuri tämä minun laitokseni (Filosofia ja kirjallisuus) on rankattu yhdeksi latinalaisen amerikan parhaista. Varsinkin kirjallisuuden koulutusohjelma on todell arvostettu ja monet vaihtarit laitoksellamme lukevatkin juuri kirjallisuutta. Opiskelen siis arvostetussa opinahjossa, jossa opettavat yhdet maanosan parhaista professoreista (useimmiten palkatta).

Espanja
Käyn siis tämän samaisen yliopiston järjestämää espanjan kurssia. Lähtötasotestin mukaan mun taso olisi ollut 5-6, mutta vähän huonosti sopivien aikataulujen takia päätin ottaa 7-tason kurssin (8 tasoa yhteensä + 0-taso). Vähän jännitti eka että tuleeko minusta kurssin perässälaahaaja, mutta ihan sopivalta se nyt vaikuttaa. Opiskelin vähän kielioppia ennen kuin kurssi alkoi ja luulen että nyt voisin saada paremmat pisteet lähtötasotestistäkin. Oli vaan kielioppi vähän ruosteessa lähes kahden vuoden tauon jälkeen. Ryhmäni on kaiken lisäksi ihanan pieni. Meitä on 8 yhteensä, tosin nyt on ollut vain 6 tunneilla. Nukkumaan ei siis pääse.

Muu
Tervehdyin pikkuhiljaa ja nyt olen taas loistokunnossa. Käytiin Aleksandran kanssa katsomassa joku tekstiilinäyttely, joka olikin huomattavasti mielenkiintoisempi kuin olin kuvitellut... Kuvittelin jonkun kangasnäyttelyn, mutta siellä oli siis jos jonkinlaisia taidekappaleita, jotka kaikki siis oli tehty jostain tekstiileistä tai langoista eri tekniikoilla. Näyttely oli kaikenlisäksi ilmainen.

Kävin myöskin kokeilemassa vähän ultimaten pelaamista, kun paikallinen tyttöjoukkue järjesti tutustumispäivän, mutta ei nyt ihan napannut. Harjoitusten pääkieli oli vielä kaiken lisäksi englanti... Argentiinalaiset täällä ei edes tunne koko lajia.

Ja sitten kohokohtaan.

Uskaltauduttiin eilen viimein palaamaan Kaisan kanssa ulkomaalaisvirastoon ja hakemaan viisumimme. Ei jouduttu pahemmin jonottelemaan ja muutenkin paikka näytti inhimillisemmältä. Nykyään sieltä voi jopa varata vuoron. Vähän liian aikaisin siis käytiin. Saatiin siis paperit käteemme (luultiin että oltaisiin saatu hienot jutut passin, mutta ei... ) Onneksi luettiin papereita vähän tarkemmin koska paljastui että mun paperin mukaan viisumini vanhentuu 9.3.2009. Olivat siis laittaneet väärän vuosiluvun. Menin valittamaan sillä tuloksella että sain käteeni jonkun epämääräisen paperin jonka kanssa käskettiin tulemaan uudestaan 9-10 päivän päästä. Ilmeisesti siellä on käytävä neljästi jotta saa viisumipaperin käteen. Kaisakin kävi. Parin viikon päästä siis uudestaan. Paikka ei ole edes millään keskeisellä paikalla missä vois käväistä joskus ohi kulkiessa, vaan sinne on ihan oikeasti mentävä asiakseen... :(

Pääsisäisloma
Kävin eilen ostamassa liput Tandil-nimiseen pikkukaupunkiin, joka sijaitsee joku 350 km Buenos Airesista. Paikka on kuitenkin sen verran suosittu pääsiäisen aikaan, etten ole vielä onnistunut löytämään majoitusta. Lähtö tänä yönä klo 23.30. Saavu perille viiden aikoihin aamulla, luotan vain siihen että löydän sitten jotain... Muuten sitten piipahdan johonkin lähikaupunkiin nukkumaan... Tandilissa sijaitsevat kuitenkin Argentiinan vanhimmat vuoret ja kaikkea muutakin jännää nähtävää...

Kuvat
Lisäsin kuvagalleriaan joitakin kuvia. Esimerkiksi joskus lupaamani metrokuvat.

Kuvat vaihtoivat paikkaa

2009-03-25T01:31:00.003+02:00

Flickr:lla on vaikeuksia toimia Argentiinassa, joten kuvat ovat vaihtaneet paikkaa. Nyt kuvat löytyvät ehkä jopa selkeämmistä Picasa-albumeista. Kuvat ovat siis nyt täällä, olkaa hyvä!

BA: Flunssa ja ensimmäinen luento

2009-03-24T05:20:00.002+02:00

Lauantain vietin lähinnä sängyssä makoilemalla. Osittain koska nukuin 15 tunnin unet viisumihässäkän jälkeen ja osittain koska viisumihärdelli sai nenäni aika räkäiseksi muutenkin oloni aika heikoksi. Kärsin siis flunssasta. Syksy on kai tulossa.

Sunnuntaina hyppäsin viimein Mataderosin bussiin, tarkoituksenani tutustua kuuluisiin markkinoihin, jotka sijaitsevat siis Mataderosin kaupunginosassa Buenos Airesin toisella laidalla. Pettymys oli kuitenkin suurehko kun näimmekin vain muutaman hassun kojun, joista suurimmassa osassa myytiin jotain kiinassa ehtyä rihkamaa. Missä gauchot, hevoset ja paikalliset käsityöt? Noh tutustuimme sitten keskusaukiolla olevaan gaucho-patsaasen ja sen vieressä olevaan museoon... Kunnon markkinat ovat kai kesätauolla ja alkavat vasta ensi kuussa uudelleen. Silloin siis takaisin.

Tänään räkänenäni seuraksi sain limayskän. Tällä yhdistelmällä olikin kiva mennä ekalle luennolle ikinä Buenos Airesissa. Kuten kerroin, niin luentoni ovat painottuneet iltaan ja tänään aloitin siis kello 19 illalla. Laitos olikin yhtäkkiä täynnä, siis todella täynnä ihmisiä ja aika ärsyttävän paljon tupakansavua. :( Tungeksin siis pikavauhtia luokaan (joka onneksi löytyi melko helposti) tupakansavua karkuun. Luennoilla ei kulma yleensä polteta... Tällä luennolla ei polttanut kukaan. Luennon aiheena oli "Edición electronica y multimedia" ja se oli jopa mielenkiintoinen. Proffana vanhahko psykologisetä, joka on erikoistunut teknologiaan ja opetukseen ja vähän kaikkeen... Just kivan infohenkinen (=informaatioverkostohenkinen). Ja ylläri ylläri luento alkoi vähän myöhässä koska tämä setä halusi käyttää projektoria, joka ei ilmeisesti ole mikään ihan itsestään selvä juttu täällä. Istuin siis luennolla kuuntelemassa infohenkistä proffaa, katsomassa powerpointtien viuhumista ja kirjoittamassa muistiinpanoja. Eli vähän niinku Suomessa paitsi että kirjoitin muistiinpanoja. Harmi, että proffa puhuu vähän epäselvästi partaansa ja osa asioista menee varmasti ihan sen takia ohi. Oli kuitenkin tyytyväinen, että ymmärsin suurimman osan. Powerpointit (vaikkakin kaikkia sääntöjä vastaan tehdyt) varmasti tukivat tällä kertaa ymmärtämistä, kun näin siten avainsanat kirjoitettuna. Tälle luennolle palaan varmasti. Luennon lopuksi sai ostaa proffan aiheesta kirjoittaman kirja suoraan toimittajalta, joka oli tullut niitä oikein paikanpäälle myymään. Aika hyvä diili... :) Ostin kirjan, koska vaikutti siltä että sen lukemalla vois pärjätä vaikka tentissä. Näytti se muutenkin ihan pätevältä. Semanttista webiä ja muuta vajaa 200 sivua espanjaksi.

Melkein unohdin kertoa parhaat palat. Proffa antoi meille sähköpostiosoitteensa, joka toimii myös meseosoitteena ja sanoi että voisimme milloin vain mesetellä, jos on jotain kysyttävää. Lisäksi hän kertoi bloginsa osoitteen sekä internetnikkinsä... :) Johan on teknologiaproffa! Ja minä kun luulin, että pääsisin takaisin liitutauluopetuksen pariin. Ehkäpä jollain toisella kurssilla sitten.

BA: Hulluuden partaalla (opiskelijaviisumi Argentiinaan)

2009-03-24T04:53:00.000+02:00

Keskiviikkona sain viimein kaikki paperit viisuminhakua varten kasaan, joten raahauduin maahanmuuttoviraston eteen jonottamaan torstaiaamuna klo 5.30. Olin kuullut että aikaisin on mentävä, jotta saa edes vuoronumeron. Lämpimästi pukeutuneena, musiikin ja kirjojen viihdyttämänä istuskelin siis aamuvarhaisella jonkun tuhannen bolivialaisen (=bolivialainen/urugualainen/paragualainen/perulainen...) kanssa odottamassa viraston ovien aukeamista. Olin siis enemmän kuin iloinen kun Alan (yksi argentiinalainen arkkitehtiopiskelija, johon tutustuin kämppikseni kautta) saapui jostain bileistä kuuden aikoihin aamulla jonottamaan seurakseni. Siinä sitten jonottelimme aikamme ja näytti jo siltä, että taidan saada kuin saada numeron, vaikka se tuhannen bolivialaisen jono olikin näyttänyt niin epätoivoiselta. Toisin kuitenkin kävi ja ollessamme vain muutaman metrin päässä ovesta (kello 10:30) kuulimme, että extramercosurnumerot (mercosur=Argentiina, Brasilia, Uruguay, Paraguay -> extra- on siis muut) olivat loppuneet. Eli tervetuloa huomenna uudelleen... :(

Vähän masensi, mutta toisaalta olin jo henkisesti varautunut menemään perjantaina uudelleen. Soitin siis Kaisalle (suomalainen, TKK:lta), joka oli puhunut aiemmin menevänsä virastoon juuri perjantaina ja sovimme treffit jonoon kello 3.30 perjantaiaamuksi. Laskeskelin, että kaksi tuntia aikaisemmin saapumisen pitäisi riittää hyvin numeron saamiseksi.

Seurasi 6,5 tuntia jonotusta vuoronumeron saamiseksi (matea, pimeyttä, torakoita). Sain numeron 167, jaossa niitä oli 200 kpl ja kello kymmenen aamulla menossa oli numero 40. Alkoi siis mielestäni päivän rankin osuus, eli kahdeksan tunnin odotus sisällä virastossa. Numerot vaihtuivat välillä uskomattoman hitaasti (ei mitään muutosta puoleen tuntiin) ja välillä melkein raketinnopeudella (4 numeroa puolessa tunnissa). Maahanmuuttovirastossa kyse ei kuitenkaan ole pelkästään jonottamisesta. Meitä ainakin mietitytti ovatko paperimme kunnossa, onko tänään oikea päivä (ei liian myöhään/aikaisin), pitäisikö valokuvan taustan olla sininen vai kelpaako mikä vain, pitäisikö myös passin ulkokansista olla kopio yms. Vihdoin kello 17:45 seisoimme viraston ulkopuolella paperit käsissämme, aivot pihalla katsomassa auringonlaskua. Vaikka olin kuullut kaikenlaista kyseisestä virastosta, en ollut ikinä kuvitellut viettäväni siellä lähes 15 tuntia saadakseni jonkun paperin. Parin viikon päästä joudumme palaamaan vielä hakemaan viisumimme, mutta ilmeisesti hieman vähemmällä odottamisella. Seuraavalla kerralla (toivottavasti ei tule) otan teltan ja majoittaudun viraston oven eteen jo edellisenä iltana. Varmasti kannattavin vaihtoehto!

Tässä vielä lista tarvituista dokumenteista 20.3.2009 opiskelijaviisumia varten:
- Passi (jossa maahantuloleima)
- Kopio passin joka ikisestä sisäsivusta
- Antecedentes penales de Argentina (Käy hakemassa: Piedras 115, tarvitset: passi, kopio passin tietosivusta, 40 pesoa)
- Kaksi 4x4-kokoista valokuvaa (sininen tausta varmin)
- Rikosrekisteriote Suomesta espanjaksi apostillen leimalla (vain jos haet yli 6 kk viisumia)
- 200 pesoa

Lisäksi kaikkialla sanottiin, että tarvitaan syntymätodistus espanjaksi apostillen leimalla, vaan eipä pyydetty ainakaan multa. Kysyttiin vain vanhempien nimet.

Buenos Aires - Lisää papereita ja asettumista

2009-03-17T01:57:00.002+02:00

Huh, kylläpä aika kuluu nopeasti. Lyhyesti (tai varmaan aika pitkästi) viimeaikaiset tapahtumat:

- NÄIN ekan suomalaisen ikinä Etelä-Amerikassa.

- PUHUIN ensimmäisen suomalaisen kanssa ikinä Etelä-Amerikassa. Kyseessä ei ollut edes sama suomalainen, jonka näin aiemmin, joten täällä on jopa kaksi suomalaista. Voi ei!

- Tapasin Valerian, argentiinalaisen tytön, joka haluaa Suomeen (ainakin vähäksi aikaa) ja pois Argentiinasta... Valeria on myös opiskellut täällä Buenos Airesissa vuoden suomea. Täällä voi siis jopa opiskella niinkin eksoottista kieltä kuin suomea... :P

- Leivoin laskiaispullia ja korvapuusteja. Niistä tuli ihan ok, vaikka ei ollut desimittaa, uuni oli kaasu-uuni ja muutenkin outo. En myöskään ollut ihan varma olivatko jauhot oikeanlaisia jne... Mutta syöty on jo. Täällä muuten ihan perusruokienkin teko on vähän haastavaa koska täältä ei saa ihan kaikenlaisia raaka-aineita ja mausteita on ihan hitsin vaikea löytää. Paikalliset käyvät kulma Liniersissä (joku lähiö aika kaukana, ei edes Buenos Airesin kaupungissa) kerran kuussa. Siellä on siis joku superhyper iso markkinapaikka mistä saa ihan kaikkea... :P Ehkä voisin kuitenkin eka tehdä toisen reissun chinatowniin. Ehkä niillä olis esim. currya.

- Löysin lemppariruokakaupani, Ekin. Lähin Eki on tän korttelin toisella puolella ja on paras koska siellä ei työnnetä kamoja muovipussiin, jos ei halua. Pussit maksavat 0.13 pesoa ja ovat hyviä, siis ihan kunnon kauppakasseja. Monet tuotteetkin tuntuvat olevan halvempia kuin muualla + ekistä saa puolen litran triojätskipakkauksia suunnilleen samaan hintaan kuin Suomessa (eli halvalla muihin verrattuna täällä).

- Otin ensimmäiset tangoaskeleeni. Jos sitä nyt voi vielä tangoksi kutsua... :) Pääsin myös jo useamman turistin kameralle (ehkä videolle) kun lopulta suostuin pyörähtämään San Telmon sunnuntaitansseissa. San Telmo on siis se lähiö, jossa tangon sanotaan syntyneen. Lähiön keskellä on pieni aukea, jonka yhdelle reunalle joukko ihmisiä kokoontuu tanssimaan joka sunnuntai. Enimmäkseen tangoa, mutta myös esim. jotain Pohjois-Argentiinalaisia kansantansseja. Todella hauskaa katsottavaa ja tietty sikana turisteja töllöttämässä. En aio kyllä mihinkään kurssille mennä, mut jos sitä nyt jotkut perusaskelet yrittäisi opetella.

- Lauantaina kävin Tigressä... Aika samanlainen kokemus kuin viimeksikin, paitsi että nyt oli mateet mukana (niinku kaikilla kunnon argentiinalaisilla) ja käytiin kans jokiristeilyllä niinku kaikki kunnon turistit ja koettiin kunnon argentiinalainen "viidessä sekunnissa auringonpaisteesta myrskyyn" -säätilan muutos. Tigre on siis sellainen kiva kaupunki provinssissa (eli Buenos Airesin maakunnassa, ei Buenos Airesin kaupungissa). Semmonen Buenos Airesilaisten viikonlopunviettopaikka. Aika monella on siellä semmonen kesämökkiä muistuttava tönö tai sit ne menee vaan joen rantaan päiväks hörppimään matea (niinku me). Matka kestää junalla 50 minuuttia ja maksaa 1,35 pesoa (0,25 euroa) suunta. Eikä tartte maksaa edes kolikoilla, joten lähes ilmaista.

- Sunnuntaina kävin kasvitieteellisessä puutarhassa. Hassua etten oo sinne koskaan aiemmin eksynyt. Aika kiva paikka esimerkiksi piknikkiä tai mateen hörppimistä varten...

- Viime viikolla ilmoittauduin kursseille. Opiskelen täällä seuraavaa:
1) Sähköinen taitto ja multimedia
2) Graafisen suunnittelun perusteet
3) Joku tiedonhallintakurssi (ei selvinnyt ihan tarkkaan)
4) Evolutiivinen psykologia (Ihmisen kehityksen eri vaiheet)
Tarjolla oli koko laitoksen (Filosofia ja kirjallisuus) kurssitarjonta, mutta päädyin näihin koko laitoksen teknisimpiin kursseihin. Näin se menee TKK:lla koko paikan humanistisin koulutusohjelma ja täällä humanistien keskellä se kaikista teknisin vaihtoehto... :) Mut eikös kultainen keskitie oo just hyvä. Kaikki opetus on muuten illalla (15-23) Ei ollut edes tarjolla mitään aamuopetusta... :) Hyvästi aikaiset kouluaamut!

- Tänään oli jännä päivä.

Tapaus 1: Halusin käydä hankkimassa itselleni argentiinalaisen rikosrekisteriotteen viisumia varten. Nettiin klo 10:30 aamulla. Vuoron varaus hienolla varaussysteemille klo 13 samalle päivälle. Samalla annettiin kaikki tiedot, ettei tartte sitten paikanpäällä antaa. Laukku täyteen evästä, lukemista ja musiikkia ja matkaan. Klo 12.30 saavun paikalle ja ovimies päättää päästää minut sisään. Tuonne jonon perälle. Vajaa puoli tuntia jonotusta (vuoronumero), maksu, sormenjäljet, lappu käteen ja huomenna voin mennä hakemaan tarvitsemani paperin. Esimerkillisen tehokasta toimintaa. Varaussysteemillä siis varmistetaan ettei kaikki rynni virastoon samaan aikaan, vaan porrastetusti sopivina annoksina ja kaiken lisäksi asiakas pääsee itse syöttämään kaikki perustiedot järjestelmään jo ihan itsekseen etukäteen. Olipa helppoa.

Tapaus 2: Halusin ilmoittautua espanjan kurssille
Saavun paikalle klo 13:30 mutta selviääkin, että ilmoittautua voi vain klo 9-12 ja 15-19. Päätän odottaa koska kielikeskuksen kahvilasta saa lounaaksi sopivan kinkkupiirakkapalasen ja lukemistakin on ihan yllinkyllin mukana. Lopulta, noin viisi minuuttia ennen kolmea saan vihdoin selville minkä pöydän eteen pitäis asettua jonoon. Onneksi pääsen ekojen joukkoon. "Juu. Käykö että tulet huomenna klo 9.00. Täytä tää lappu. Huomenna lähtötasotesti ja ekan osamaksun maksu. Seuraava." No jee... Huomenna uusiksi siis... Ois ärsyttänyt tosi paljon enemmän jos olisin ollut jonon perällä.

- Ei kai täällä muuta mainittavaa ole tapahtunut. Peruselämä on alkanut... :)

- Kuvia taas lisätty...

Kivat/jännät jutut

2009-03-07T20:30:00.007+02:00

1. Jokaisessa korttelissa on vähintään yksi kiinalainen. Täällä kiinalaisella tarkoitetaan pientä, ei mihinkään ketjuun kuuluvaa, ruokakauppaa. Kiinalaisia ne ovat siksi, että niitä pitävät kiinalaiset. Olenkohan vielä ollut yhdessäkään kiinalaisessa, jossa ei olisi ollut joku kiinalainen (=aasialainen) kassalla. Mun lähimmän kiinalaisen ovi on mun ulko-oven vieressä, eli naapurissa. Valikoima ei nyt kuitenkaan ole mikään loistava, mutta saa sieltä perusjuttuja. Kiinalaiskaupoissa (ainakin tässä kaupunginosassa) vietetään siestaa klo 14-17.

2. Busseja on paljon, ne ovat halpoja ja kulkevat vuorokauden ympäri. Asiaan liittyy kuitenkin joitain miinuspuoliakin, joista voi lukea edellisessä viestissä. Hauska kuriositeetti on, että jokaisen bussifirman (lähes yhtä monta kuin bussilinjojakin) bussit ovat erivärisiä. Värit on esitelty myös bussioppaassa (Guia T). Tunnistan jo useamman bussin pelkästään niiden värityksen perusteella.

3. Guia T. Rakastan ja inhoan tätä. Kyseessä on siis paikallinen bussiopas. Kiva taskukirja, jota on helppo pitää aina mukana. Sisältää tarkat kartat koko Buenos Airesin aluesta kadunnimirekisterin kanssa. Oppaan tarkoituksena on kertoa millä bussilla pääsee ja mihin, mutta oikean bussin löytäminen vaatii aikamoisen salapoliisityötä. Olen kuitenkin huomannut, että päivä päivältä osaan ehkä paremmin. Auttaa ratkaisevasti jos tunnistaa tärkeimmät kadut ja tietää suunnilleen niiden sijainnit. Luulen, että alan itse pikkuhiljaa hallita juuri nuo tärkeimmät avenidat ja kodin lähikadut. Ehkäpä muutaman kuukauden päästä olen jo mestari Guia T:n kanssa. Opushan on oikeasti aivan mahtava niiden karttojensa takia. Koskaan ei voi joutua aivan eksyksiin paitsi jos sattuisi vahingossa ylittämään kaupungin rajat.

4. Perulaiskortteli. Asun perulaiskorttelissa. Tai siis tässä on useampikin perulaiskortteli. Täältä voi helposti ostaa inkakolaa (vähän niinku kokista paitsi keltaista, jee), ostaa lentoja Peruun ja tutustua perulaisiin. Parasta (ainut mitä olen kokeillut) on kuitenkin perulaiset ravintolat. Ainakin se riisi-kana-kasvisjuttu jota söin muutama päivä sitten oli aika herkkua. Ei tässä vielä kaikki. Annokset ovat niin valtavia, että vaikka minulla oli nälkä, enkä yleensä jätä ruokaa, en vain pystynyt syömään kuin puolet annoksestani. Koska kaverinikaan ei oman annoksensa jälkeen pystynyt tuhoamaan toista, olin vähän masentunut. Hölmöä heittää niin hyvää ruokaa pois. Vaan täälläpä voikin missä vain ravintolassa pyytää saada loput annoksesta kotiin mukaan. Loppuruokani pakattiin siis muovirasiaan ja söin sen seuraavana päivänä kotona. Tuli loppujen lopuksi aika halpa ulkonasyöntireissu (25 pesoa = 5,40€). Tuo kun pitää siis jakaa vielä kahdella, jotta saa annoshinnan... Voisin pistäytyä useamminkin perulaiseen.

5. Aikaero Suomeen nähden on oikeasti enemmän kuin 4 tuntia! Veikkaisin, että noin 9-10 tuntia. Lisätunnit tulee siitä, että nää elää ihan erivuorokauden aikoina kuin Suomessa. Aamupalan aikaan ollaan vielä aika samoissa kun tavalliset ihmiset (ei laiskat lomailijat) syövät aamupalaa klo 7-9 aamulla. Mutta sitten tapahtuu joku hassu aikasiirtymä ja lounasaika onkin vasta klo 14-16 (mikä on muuten mun lounasaika Suomessa). Mutta eipä sekään nyt vielä mitään. Sitten joku siesta tai joku sekoittaa päät totaalisesti ja illallista syödäänkin vasta klo 11 illalla/yöllä. Illallisen jälkeen on hyvä alkaa suunnittelemaan illan/yön menoja. Joskus puolen yön tai yhden aikoihin voi vaikka jo mennä johonkin baariin. Yökerhot ovat tyhjiä jonnekin kolmeen-neljään asti. Yliopistoissa on selvästi ajateltu asiaa, koska minäkin pääsen ensi viikolla valitsemaan haluanko opiskella aamulla vai illalla. Luentoja on siis aamuvarhaisesta puoleenyöhön asti. Eri asia on sitten haluanko olla luennolla vielä klo 10 illalla...

6. Tupakkalaki. Se on ehtinyt tännekin. Hyvä homma. Kiva, että täällä ollaan esim. Brysseliä edellä. Ongelmana on kuitenkin, ettei lakia noudateta nyt ihan niin justiinsa. Ratkaisevaa kuitenkin on, että se on olemassa, koska sen takia löytyy paikkoja joissa ei tupakoida oikeasti. En ole syönyt vielä yhdessäkään ravintolassa jossa joku olisi polttanut ja kivemmat baaritkin on oikeasti savuttomia. Mutta sitten on paikkoja, joissa seinät on täynnä tupakoinnin kieltäviä tarroja, mutta silti joka pöydässä on tuhkakupit... :( Argentiinalaiset on kuitenkin siitä kivoja, ettei ne polta niin paljon kuin monet eurooppalaiset.

7. Erikoiskorttelit. Joitakin olen jo maininnut, mutta täällä siis yleensä saman alan kaupat sijaitsevat samalla alueella. Tässä ihan lähellä on alue, josta voi ostaa kankaita ja muita ompelutarvikkeita ja ihan vieressä on kaikki karnevaaliasustekaupat. Jollain toisella kadulla on taas pellkiä musiikki-instrumenttikauppoja ja kolmannella tangovaatteita. Usein myös pankit ovat keskittyneet johonkin nurkkaukseen, mistä seuraa että voi joutu kävelemään aika montakin korttelia, että löytää pankkiautomaatin, mutta sitten niitä onkin monta samassa kasassa.

8. Pasea perros. Argentiinassa on saatavilla varmaan ainakin tuplasti enemmän palveluita kuin Suomessa. Siis melko halvalla saa ostettua jos jonkinlaisia pikku palveluksia. Yksi hauskimmista on ehkä ns. "pasea perros". En muista olenko vielä kertaakaan nähnyt koiraa (yhtä) ulkoiluttavaa ihmistä. Koiranomistajat eivät täällä harrasta koiralenkkeilyä vaan antavat koiransa koiranulkoiluttajille, jotka keräävät koko naapuruston koirat ja vie ne lenkille... Havainnolistava kuva:

Vuodatuslista

2009-03-04T04:17:00.007+02:00

1. Suihkusta ei koskaan saa sopivan lämpöistä vettä, paitsi ehkä noin puolen tunnin säädön jälkeen ja sittenkin se yhtäkkiä saattaa muuttua jäätäväksi tai polttavaksi. Sama ongelma tuntuu tosin olevan kaikkialla Suomen ulkopuolella.

2. Pahaa maitoa. Olen kokeillut nyt purkista ja pussista. Rasvatonta ja kevyttä. Eikä se nyt vaan niin hyvälle maistu. Mut menee tosi kylmänä ja kaakaon kanssa. Mutta maito onkin aina pahaa Pohjoismaiden ulkopuolella.

3. Hyvät juustot kalliita. Tai siis niitä on vaikea löytää ja jos löytää niin maksaa maltaita. Fetaa täällä ei vissiin tunneta ollenkaan. Mozzarellaa on ja se on sentäs hyvää ja halpaa.

4. Kauppakassit on liian pieniä ja liian heikkoja. Chinatownissa oli kunnollisia! On vähän tuskallista katsoa tätä muovipussikulttuuria täällä. KAIKKI ostamasi sujautetaan salamannopeasti muovipussiin. Yleensä vielä jokainen yksikkö omaansa. Jos kyseessä on joku isompi yksikkö, laitetaan kaksi pussia päällekäin koska pussit on niin heikkoja. Mulla on jo aika hyvä muovipussikokoelma, enkä nyt tarttis enää muovipusseja hetkeen, mutta niiden välttäminen on vaan todella hankalaa. Aina pitäis olla selittämässä että en nyt todellakaan tarvitse sitä muovipussia.

5. Pilvettömältä taivaalta tippuva vesi. Aika usein kadulla kävellessä päälle tippuu muutama pisara vettä. Aina vähän mietin, että mistä kummastahan se mahtaa tulla. Epämääräinen tippuva vesi nyt ei oo niin kivaa. Luulen että se vois tulla ilmastointilaitteiden ulkona olevasta osasta. Ehkä. Toivon...

6. Vessojen ovet menee harvoin kiinni. Edes meidän kämpässä vessan ovi ei me ihan täydellisesti kiinni. Siis ovet on aina liian isoja oviaukkoon. Kai ne on joskus aikoinaan mennyt kiinni ja sitten turvonneet. Mut jännä ettei turpoamisefektiä ole otettu huomioon. Suomessa saman ilmiön voi todeta Arkkitehtien majalla Sipoossa.

7. Oikean bussin löytäminen on tuskaa. Tarvitsen noin puoli tuntia, jotta löydän bussin joka ehkä saattais sopia mulle. Todennäköisesti se ei kuitenkaan toimi. Lisäks esim. bussi 8 ajaa mun kulmille keskustasta, mutta ei kaikki kasit... Ainoastaan se, jossa on "papelito rojo" eli punainen paperilappu... Hyvä juttu on et bussit ajaa läpi yön ja niitä on ihan sikana ja joka paikkaan. Harvoin tarvii vaihtoja, jos vaan löytää sen oikean bussin.

Edit: Toissailtana odotin bussia 1,5 tuntia. Kyseisen bussin vuoroväli on pikkutunneilla puoli tuntia. Ongelma ei kuitenkaan ollut siinä ettei busseja olisi kulkenut, vaan siinä ettei niitä huvittanut ottaa ihmisiä kyytiin... Kaksi bussia sujautti siis ohi ottamatta kyytiin. No kolmannella pääsi. Oli kyllä aika lähellä etten heilauttanut kättä taksille. Ilmiö on kulma aika tavallinen. Kuskeja ei vaan aina huvita pysähtyä... Päivällä tiheämmän vuorovälin aikaan ei nyt ole niin vakavaa jos bussi hurahtaa ohi kun viimeistään viiden minuutin päästä on tulossa seuraava. Mutta klo 0-4 kun vuoroväli on harvimmillaan se ärsyttää vähön enemmän. Toisaalta täällä tosiaan kulkee bussit läpi yön eikä yötaksaa tunneta.

8. Täällä ei juurikaan ole liikennevaloja jalankulkijoille. On siis yritettävä tähystää/arvailla autoille tarkoitettujen valojen väriä. Lähes kaikki kadut kuitenkin ovat yksisuuntaisia (ja niitä jopa oikeasti ajetaan vaan yhteen suuntaan), joten yleensä vain toiseen suuntaan tähystely riittää. Varmuuden vuoksi voi vielä tarkistaa, että mahtaisko joku hurjastelija kääntyä. Sitä on kuitenkin hankalahko arvailla, koska vilkkuja ei juuri käytetä ja niitä käytetään välillä aika oudosti.

9. Pankkiautomaatista voin ulkomaalaisena nostaa ainoastaa 650 pesoa (150€) kerralla. Todella ärsyttävää, koska esim. mun vuokra on enemmän kuin tuo ja lisäksi maksan jokaisesta 650 peson nostosta lähes 6 euroa. Isomman summan nostaminen olisi suhteessä vähän halvempaa... Kuulin kuitenkin huhun, että citibank vois antaa jopa 1000 pesoa. Testaanpa sitä seuraavalla kerralla. Lähin citibank on vaan vähän kaukana.

10. Kaduilla haisevat roskapussit. Roskat kuuluisi viedä ulos välillä 20-21 illalla. Paitsi sunnuntaina jolloin roska-auto ei kulje. Kaikki ei kuitenkaan toimi ihan näin ja roskapusseja näkee kaduilla vuorokauden ympäri. Suljetut roskapussit ei nyt niin paljon haise, mutta täällä (lintujen sijaan) jotkut ihmiset käyvät dyykkailemassa pusseilla ja jättävät ne usein täysin levälleen kadulle. Ei niin kiva. Roska-autotkin kiertää mun mielestä välillä vähän miten sattuu. Toissa viikonloppuna kaikki roskat lojui kadulla pari päivää... :( Mut roskakuskeilla oli kai joku lakko.

11. Suunnilleen kaikki kysyvät multa aina oonko käynyt joskus Espanjassa. Ei siksi, että haluaisivat matkavinkkejä tai muuten vain kuulla Espanjasta vaan siksi, että heidän mielestään mulla on espanjalainen aksentti. Lähinnä ässäni kummastuttaa. En siis ole koskaan ollut Espanjassa ja en tiedä mistä tuo ässävika tulee. Ilmeisesti Suomen ässä on samanlainen kuin Espanjassa, mutta täällä vähän erilainen. En tiedä. Itse kun en kuule mitään eroa. Yritän kuitenkin päästä ässäviastani... Ottaa jo päähän nuo kyselyt.

12. Postissa joutuu poikkeuksetta odottamaan ainakin 15 minuuttia, että saa postimerkin. Postimerkkejä ei myöskään myydä missään muualla kuin postissa. Onneksi nyt ei niin paljon ole ollut postiteltavaa, mutta kuitenkin. Aina saa varautua odottelemaan piitkään (30-45 min).

13. Ei uimahalleja. Ainakin siltä näyttää. Maalla kulma on, mutta ei täällä... Olisin vaan halunnut käydä nyt pari kertaa uimassa kun kerran aikaakin on ihan kivasti, mutta ei... :( Joidenkin kuntosalien yhteydessä on, mutta sitten pitäis ostaa kuntosalikortti. Mieluiten vielä vuodeksi koska muuten nekin on aika kalliita. Yhdelle ois päässy päiväks 60 pesolla eli 13 eurolla. Vähän hintava uintireissu.

14. McDonaldsin Sundae-jätski on pahaa ja kallista (1,30). Miten joku mäkin jutska voi olla erilaista maasta riippuen? No onneks täällä on myös jäätelöbaareja, joista 1/4 kilon kolmella maulla hintaan 1,75. Ei tartte toiste mennä mäkkiin. Pirtelöitä täällä ei ole ollenkaan. :(

Edit: Mut mitään halpaa litran jäätelöpakettia täältä on mahdoton saada. Kilo jätskiä jäätelöbaarista maksaa kuitenkin jonkun 5 euroa ainakin ja kaupoissakin myydään vaan jotain erikoisempia ja jotain kalleita tuontijätskejä. :( Pöljää.

15. Kuten kerroin jo aiemmin, nää on hukannu kaikki kolikkonsa kun kellään ei ole kolikoita. Pidän siis visusti itselläni kaikki kolikot jotka onnistun haalimaan, sillä niitä tarvitsee erityisesti bussimatkoja varten. Bussia ei voi maksaa kuin kolikoilla ja useimmiten vain tasarahalla. Kolikkorallia varten olen ostanut kaksi "monederoa". Toinen on kortti, jolle voi ladata rahaa ja käyttää metromatkojen maksamiseen, sekä joissain harvoissa kioskeissa. Toinen monedero on pikkuriikkinen pussukka, jossa kannan kolikkokokoelmaani. Minipussukasta sopivien kolikoiden kaivaminen on bussissa helpompaa kuin kaiken muun roinan seasta. Täällä useimmiten yhden peson kolikko on huomattavasti arvokkaampi kuin kahden peson seteli... Lain mukaan asiakkaan tulisi aina voittaa, ja jos ei ole kolikoita niin minun tulisi saada tietenkin liikaa takaisin. Useimmiten näin käykin. Toinen vaihtoehto on saada vaihtorahana karkki.

16. Hyttyset. Niitä ei näe eikä kuule. Jalat ja kädet on kuitenkin täynnä puremia joka aamu. :(

Ei täällä nyt siis mitenkään kauhean hirveää ole... :) Mikään edellämainituista ei kuitenkaan ole mitenkään ylitsepääsemätön. Kirjoittelen tähän postaukseen lisää, jos muistan. Saatoin unohtaa jonkun tärkeän. Voisin tietty joskus kirjoittaa myös kaikista kivoista jutuista, mut valittaminen on helpompaa.

Buenos Aires - Asettumista ja paperihommia

2009-03-01T19:51:00.005+02:00

Alkuviikosta yritin toipua edellisten viikkojen höykytyksestä. Tiistaina tutustuimme Xavierin kanssa joen rannalla olevaan suurehkoon luonnonpuistoon. Ei nyt ehkä ihan sellainen kuin kuvittelin. Sellaista rämettä. Mutta toiselta laidalta näki "meren" eli tän valtavan joen (Rio de Plata), joka erottaa Argentiinan Uruguaysta. Illemmalla käytiin vielä syömässä Xavierin vikat pihvit aika hienossa ravintolassa Puerto Maderossa. Oli namia.

Keskiviikkona Xavier jatkoi matkaansa lautalla Montevideoon Uruguayhin ja minä suuntasin Alexandran (se puolalainen tyttö) kanssa katsomaan Flamencoa Cafe Tortoniin (Buenos Airesin vanhin kahvila, 150 v.). Vaikka saavuttiin paikalle tunti etukäteen, liput (ilmaiset) olivat jo loppu. :( Menimme kuitenkin sisälle kahville, koska kahvila on ihan nähtävyys sinänsä. Alexandraa lippujen puuttuminen kuitenkin harmitti niin paljon että hän kysyi vielä yhdeltä tarjoililta, että pääsiskö showta nyt kuitenkin jotenkin katsomaan. Ja niinhän siinä kävi et saatiinkin liput. Sillä ehdolla, että ollaan ihan hissuksiin asiasta. Oltiinhan me. Show oli aika hieno ja opin kaikenlaista flamencosta. Shown jälkeen juostiin äkkiä pois kun ei tiedetty että oisko sille tarjoilijalle pitäny jotain tippiä antaa lipuista ja kuinka paljon. Mut näin nää asiat täällä toimii...

Loppuviikosta jäänitin saanko proffan hyväksymän opintosuunnitelman ajoissa KV-toimistolle apurahaa varten, mutta onneksi sain. Viikonloppuna otin rennosti. Halusin leipoa pullaa, mutta kardemumman löytäminen ei ollut ihan triviaalia. Sain kuitenkin tietää että Chinatownissa myydään kaikkea. Lähdin siis suunnilleen kaupungin toiselle laidalle chinatown-retkelle. Ja siellähän sitä oli. Samalla mukaan tarttui soijakastike ja makea chilikastike koska arvelin ettei niitäkään normikaupasta löydy. Hyvä reissu siis.

Maanantaina olikin sitten eka infotilaisuus vaihtareille yliopistolla. Saapuneesta mailista huomasin, että en olekaan ainut suomalainen tyttö... En myöskään ole ihan yksin, meitä oli joku 50-60 henkeä. Eniten Saksasta (kuinkas muuteen) ja Brasiliasta. Paljon myös Kolumbiasta, Norjasta, Tanskasta ja Koreasta (ylläri). Siellä meille sitten kerrotiin kaikista byrokratisista kiemuroista erittäin hitaalla ja selkeällä espanjalla. Saatiin vielä paperitkin jossa kaikki oli kirjallisina. Tällä viikolla voinee vielä ottaa rennosti ja ensi viikolla alkaa toimistojuoksu, kun pitää ilmoittautua kursseille, maksaa jotain maksuja ja aloittaa viisuminhaku. Kurssien aikataulut ja sisällöt julkaistaan vasta viikon päästä... En vieläkään tiedä mitä aion lukea.

Tajusin myös viimein ottaa aikaa. Matka kotiovelta yliopistolle kestää noin puoli tuntia. Matka taittuu suurimmaksi osaksi Buenos Airesin vanhimmalla metrolinjalla. Linja on siitä kiva, että junat ovat myöskin vanhoja ja niissä on kivat puuistuimet, peilejä ja vanhat valaisimet. Otan joskus kuvan. Metro on turistinähtävyys. Yliopisto sen sijaan on aika ruma kaikkine grafitteineen ja kommunistisine julisteineen. Otan siitäkin kuvan sitten kun siellä on vähän enemmän väkeä... Nähtävästi yliopistoissa saa polttaa sisällä ja vähän kauhulla odotan sen puolesta koulun alkamista. Toivottavasti ei sentään luennoilla ole tapana polttaa. Luulin että moista tapahtuu vain Saksassa... :(

Kämppä alkaa tuntua jo ihan kotoisalta. Tänään italialainen muutti pois ja havittelin vähän vaihtavani huonetta, mutta hänen tilalleen olikin tulossa jo yksi brasilialainen tyttö. No eipä siinä mitään. Ei se toinen huone nyt niin paljon ihmeellisempi olisi ollut ja ihan kiva saada joku tyttö tänne.

Lisäsin pari kuvaa.

Buenos Aires - Vieraita, myrskyjä ja karnevaalit

2009-02-23T01:56:00.006+02:00

Viime sunnuntaina vastaanotin ensimmäiset vieraani: Ranskalainen Xavier (Äksä) Tanskasta ja romanialainen Laura Ranskasta. Keskiviikkoon asti kiertelimme Buenos Airesia ja tutustuimme ravintoloihin. Tiistaina menimme jopa ihan opastetulle kierrokselle ja tiistai-iltana kävimme katsomassa tangoa lähellä kotiani sijaitsevassa milongassa (= paikka jossa tangoa tanssitaan).

Torstaina sitten vuokrasimme auton ja suuntasimme reilun kolmensadan kilometrin päähän Rosarioon. Rosariossa kävimme Danielin (argentiinalainen kaverini Rosariossa) johdolla tutustumassa Argentiinan lipulle pystytettyyn monumenttiin ja Parana-joen rantoihin. Perjantaiksi suunnittelimme retkeä rannalle, mutta sää muuttuikin niin myrskyisäksi, että pakenimme sitä paikalliseen ostoskeskukseen. Danielin kokkaamaan lounaan/päivällisen jälkeen jatkoimme matkaamme Gualeguyachú:un.

Gualeguyachú on kuuluisa karnevaaleistaan (Argentiinan suurimmat, 30 000 vierailijaa/yö, 9 yötä vuodessa), rannastaan ja tiesuluista. Me matkasimme kaupunkiin lähinnä karnevaalien takia. Gualeguyachú:laiset ovat harrastaneet viime vuosina ahkerasti tiesulkuja Fray Bentosiin, Uruguayhin johtavalla, tiellä (Tie, jota pitkin turistit kulkevat Argentiinasta Uuguayhin). Tiesulut johtuvat Fray Bentosiin pystytetystä Metsä-Botnian selluloosatehtaasta. Argentiinalaisten mukaan tehdas rikkoo maiden välisiä sopimuksia ja saastuttaa maiden välissä virtaavaa jokea. Gualeguyachú:saa lähes jokaisessa auton ja kaupan ikkunassa on jonkinlainen mielenilmaisu asiaan liittyen. Esim. "SI a la vida, NO a las papeleras" (KYLLÄ elämälle, EI paperitehtaalle) Päätin olla mainostamatta erityisesti suomalaisuuttani, vaikkei kai kellään nyt sinänsä ole mitään suomalaisia vastaan.

Sää oli vähän kylmä rantaa varten, joten söimme herkkujäätelöt, kävimme leikkauttamassa hiukset vajaalla kuudella eurolla ja illalla marssimme cosodromolle katsomaan karnevaalikulkuetta. Ilmeisesti tihkusade hieman lannisti juhlintaa, sillä kulkueen jälkeen kaikki jotenkin vain hävisivät. Niinpä mekin menimme pitsan kautta "kotiin" nukkumaan.

Aamulla palasimme kaduille yön aikana muodostuneita jokia pitkin takaisin Buenos Airesiin ja heitimme Lauran lentokenttäbussiin. Nyt yritämme päättää ensi viikon ohjelman, sillä Xavier on täällä vielä torstaihin asti.

Buenos Aires - Kämpän hakua

2009-02-18T00:18:00.004+02:00

Barilochen jälkeen tarkoituksena oli suunnata kolumbialaisen kaverini kanssa Uruguayhin viikoksi, mutta sitten tapahtui kaikenlaista. A) Selvisi että kommunikaatio talossa, johon minun piti muuttaa, ei ollut aivan toiminut ja lopulta siellä ei nyt olekaan sitten tyhjää huonetta maaliskuussa ja B) Kaverini joutuikin kuvamaan jotain lyhytelokuvaa ja siihen meni koko viikko. Eli loppujen lopuksi kummallakin oli aivan tarpeeksi tekemistä ihan Buenos Airesissa. Muutin sunnuntaina hostelliin (kun kaikki kaverit olivat kaikonneet kaupungista) ja aloitin kämpän metsästyksen. Se on loppujen lopuksi aika tylsää puuhaa ja tarkoittaa istumista tietokoneella ja juoksemista ympäri kaupunkia.

Hyvät jutut: Tutustuin samalla kaupunkin kaikkiin alueisiin, katuihin ja julkiseen liikenteeseen. Osaan nykyään liikkua aika hyvin, paitsi että oikean bussin löytäminen on kyllä vieläkin aika mahdotonta. Toinen hyvä jutuu oli tietysti ne aika todella monet askelet, joita otin päivien aikana sekä se että jouduin puhumaan espanjaa puhelimitse (=ei niin helppoa)
Huonot jutut: Homma oli vaikeampaa kuin luulin. Joko paikat oli ihan rämiä, vuokra oli liian korkea, porukka poltti sisällä tai huone olikin yllättäen jaettu. Ja yksi oli vaarallisellehkolla alueella ja huonojen kulkuyhteyksien päässä.

Välillä su-pe, en tehnyt muuta kuin istuin koneella ja juoksin ympäri kaupunkia. Tai no torstaina törmäsin yhdessä huone-esittelyssä yhteen brasilialaiseen opiskelijaan ja yhteen puolalaiseen tyttöön, joka tulee vaihtoon samalle laitokselle. Eka koulukaverini!!! Jee, jee. Kävin myös kaksi kertaa yliopistolla näyttämässä naamaa ja vähän varmistelemassa, että kaikki on ok. Ilmeisesti on. Mun nimi oli tuttu jne. Perjanataina sitten löysin huoneen, joka oli suunnilleen ok ja hyvien kulkuyhteyksien päästä. Koska olin jo vähän väsynyt etsimiseen ja odotin vieraita sunnuntaille, päätin ottaa huoneen vastaan. Pääsin muuttamaan eilen illalla.

Aika ok-paikka. Kolme argentiinalaista, yksi italialainen ja yksi jenkki. Kaikki puhuu paremmin espanjaa kuin mä, joten hyvä homma. Oon tosin ainut tyttö. Laitan myöhemmin kuvia ja muuta. Kerron myös vieraistani joskus myöhemmin.

Jos joku haluaisi löytää huoneen Buenos Airesista, kantsii katsoa seuraavat sivut:
- CompartoDepto.com
- Graiglist
- Just Landed
- CouchSurfing - Groups - BA housemate search & flat sharing

Täällä on myös paljon residenssejä, joissa asuu paljon opiskelijoita. En kuitenkaan halunnut moiseen koska huoneet ovat usein jaettuja ja yksityiset huoneet maksavat yleensä vähän liikoja. Lisäksi residensseissä on yleensä tiukahkot säännöt esim. vieraiden suhteen yms. Mutta varmasti myös vaitoehto.

Reissu kartalla

2009-02-09T17:51:00.001+02:00

Näytä suurempi kartta

Bariloche - Mäkiä, tuulta, sadetta ja suklaata

2009-02-09T16:53:00.004+02:00

Bariloche 2.-7.2.

Pucónista palasin siis takaisin Argentiinan puolelle. Rajan ylittäminen sujui tällä kertaa ihan sujuvasti ja ajelu Nahuel Huapin kansallispuiston läpi takasi hyvät maisemat. Barilochessa vietin ensimmäiset kaksi yötä hostellissa, jossa oli suurin israelilaiskeskittymä ikinä... Olisi voinut luulla olevansa Israelissa. Luulen, että Etelä-Amerikassa on nyt jopa enemmän israelilaisia kuin viimeksi, vaikkei niitä silloinkaan tarvinnut etsiä. Niille, jotka eivät muista/tiedä kerrottakoon, että Etelä-Amerikka on kohde numero yksi kolmivuotisen asepalveluksen suorittaisen jälkeen. Israelilaisilla on omat nettisivut yms. joiden kautta he löytävät muut israelilaiset ja voivat jaella matkailuvinkkejä. Ihan kivoja suurin osa niistä on, mut tollaset isot ryhmät nyt vähän ärsyttävät...

Bariloche on tunnettu suklaastaan ja Nahuel Huapin kansallispuistosta. Kansallispuisto on Argentiinan vanhin ja aikas tosi iso. Päätin aloittaa paikkaan tutustumisen vuokraamalla pyörän ja kruisailemalla hieman. Matkaa kertyi 25 km ja se koostui lähinnä ylä- ja alamäestä. Matkalla näki Llao Llao:n kuuluisan ja kalliin hotellin, paljon järviä ja vuoria.

Seuraavana päivänä muutin pois hostellista paikallisen Romanon (Couchsurfing) luo. Seuraavat kaksi päivää satoi ja tuuli, mutta siis satoi ja tuuli aika kunnolla. Keskiviikkona kävin pyörähtämässä ulkona, kun en jaksanut olla tekemättä mitään, mutta totesin että kirjan lukeminen sisällä on kuitenkin hauskempaa... Torstaina vaivauduin jopa suklaamuseolle asti, koska sinne pääsi suoralla bussilla melkein oven edestä. Museo ei kuitenkaan ollut mikään ihmeellinen. Todella paljon pienempi kuin Kölnissä, eikä suklaakaan nyt oikein tehnyt vaikutusta. Perjantaina sää antoi viimein periksi tai ainakin sade loppui ja pääsin vuorille. Pakkasin siis rinkkaan makuupussin, eväitä ja vettä ja kävelin 10 km pituisen vaellusreitin Freyn majalle. Maisemat olivat ihan näkemisen arvoiset. Freyn majalla koin kuitenkin aikamoisen yllätyksen. En ollut ajatellut ollenkaan, että majalla yöpyminen ja keittiön käyttäminen voisi maksaa jotain, joten en ollut varautunut mitenkään rahallisesti. Mihinkäs sitä rahaa nyt metsässä tarvitsisi. Yöpyminen maksoi 30 pesoa ja jos sen lisäksi halusi käyttää keittiötä, täytyi maksaa 15 pesoa lisää (Yhteensä joku 10 euroa). Aika ryöstöhinnat. Hostellejakin löytää halvemmalla ja niissä on sentäs suihkut, kunnon vessat, omat sängyt ja internetyhteys yms... Eli aikamoista businesta ne siellä pyörittää.. No löysin lopulta 27 pesoa ja sain sitä vastaan levittää makuupussini noin 30 cm rakoon yläkertaan levitetyill patjoille. Tutustuin illalla yhteen argentiinalaiseen perheeseen, jonka isä oli kotoisin Barilochesta ja kertoi ettei majojen käyttö maksanut ennen mitään. Majat ovat siis samantyyppisiä kuin Suomen autiotuvat paitsi että paikalla on joku myymässä ruokaa ja juomaa... Ja nykyään siis myös patjapaikkoja ja keittiövuoroja...

Seuraavana päivänä palasin Barilocheen ja otin bussin kohti Buenos Airesia. 18 tuntia bussissa... Jee, jee...

En muistaakseni ole vielä kertonut, että nää argentiinlaiset on hukanneet kaikki kolikkonsa. Niitä ei saa mistään, kellään ei ole niitä, kaupasta saa vaihtorahana karkkia tai ei-oota... Ja silti kolikoita tarvitsee kaikkialla. Buenos Airesissa bussin voi maksaa ainoastaan kolikoilla ja ainoastaan tasarahalla, kaikenlaisille laukunheittäjille yms. pitäisi antaa tippiä (=kolikoita) ja kaupoissa kysellään aina kolikoiden perään... Täällä kolikoiden panttaaja on siis kuningas... Yritän siis pitää visusti itselläni kaikki kolikot, jotka vain mitenkään onnistun jostain saamaan.

Kuvia Pucónista ja Barilochesta löytyy Flickr:sta.

Pucón - Tulivuoria ja makeaa vettä

2009-02-08T22:29:00.005+02:00

Pucón (26.1.-1.2.)

Pucon sijaitsee Chilessä, "seitsemän järven alueella". Puconissa minua kiehtoi lähinnä mahdollisuus päästä tulivuoren huipulla, mutta muutakin tuli tehtyä. Marssin siis ekana päivänä varaamaan tulivuoriretken seuraavaksi päiväksi. Lähtö kello 6.00 aamulla, 50 euroa. Iltapäivän vietin ihmettelemällä tulivuorta kaupungista käsin, poikkeamalla läheisen järven rannalle (joka on muuten samanniminen kuin tulivuori, Villarica) ja ostamalla kunnon eväät ja paljon vettä seuraavaksi päiväksi.

Reissu tulivuorelle osoittautui kyllä todella hienoksi kokemukseksi. Ei kaduttanut vaikka 50 euroa on ehkä suurin summa mitä olen koskaan maksanut mistään täällä. Päätin nousta myös kävellen alkumatkan, jonka suurin osa taittoivat hiihtohissillä vajaan 7 euron hintaan. Kohta kaduin kävelyvaihtoehdon valitsemista, sillä mäki oli aika jyrkkä ja opas viiletti aika uskomatonta vauhtia. En kai ollut vielä ihan toipunut "kaikki paikat tukossa" -sairaudestani, koska ei se mäki nyt niin pahalta näyttänyt. Loppumatka sujui huomattavasti helpommin. Syitä voi olla useita. Ehkä siksi että kävelimme ylihitaasti (että ne hissilläkin nousseet pysyivät mukana), tai siksi että kävelimme siksakkia, eikä nousua siis juurikaan ollut, matkaa vain, tai siksi että apuna pääsi käyttämään jäähakkua... Tulivuoren huippu on siis lumen peitossa ja kävelimme lähes koko matkan lumessa/jäässä. Ilmeisesti 2874 metriä on niin paljon, että korkeanpaikan leirejä harrastamattomia sattuu päähään. Ainakin mua sattui aika pahasti. Onneksi päänsärky aina hävisi kun pysähdyimme tauoille. Toinen vaihtoehto voisi olla orastava lumisokeus, mutta häviäisikö päänsärky silloin välillä... lopulta pääsimme kuitenkin siis huipulle ja siellä se oli 200 metriä leveä reikä... Olin ehkä hieman pettynyt ettei punaista laavaa näkynyt, mutten toisaalta uskaltanut myöskään mennä kovin lähelle sitä reikää pällistelemään. Ensinnäkään siellä ei ollut mitään suoja-aitoja ja toisekseen rikkihöyryt ei kulma tee hyvää... Tulivuori purkautuu kulma suunnilleen joka 14 vuosi. Viimeisin oli vuonna 1999, joten nyt ei ollut hirveää vaaraa, että tulivuori päättäisi purkautua... Paikallisten intiaanien kielellä (mapuche) tulivuoren nimi on rucapillán, eli paholaisen koti... Tulivuoresta tekee erityisen vaarallisen se, että sen huipulla on aina lunta. Tulivuoren purkaus aiheuttaa siis aina samalla myös ison lumivyöryn. Lumen ansiosta tulivuorelta laskeutuminen oli kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin sille nouseminen. Vedimme kunnon vermeet päälle (takki, housut, säärystimet ja peppuliukuri) ja laskimme lumeen uurreetuja liukumäkiä pitkin alas jäähakulla jarruttaen. Aika hauskaa, vaikka kaikialla ei aina ihan niin lujaa mennytkään ja jotkut eivät meinanneet tajuta miten hakun avulla pysähdytään (aiheuttaen pieniä vaaratilanteita). Tulivuoriretken vaarallisin osa onkin kai kanssaretkeläiset, jotka eivät osaa toimia hakun kanssa. Päätin siis olla joka mäessä ensimmäisenä ja varmistaa itselleni turvallisimmat ja parhaimmat laskut! :) Matkan lopuksi selvisi, että hiihtohissi olisikin kuulunut hintaan, joten valitin vähän ja sain vierailun kuumille lähteille puoleen hintaan... :P rentouduin siis illalla kuumissa lähteissä loikoilemalla. Oikeesti siellä oli aika tylsää ja ihan sikana israelilaisia (niitä on joka paikassa), mut oli se aika rentouttavaa. Nukuin kuin tukki seuraavan yön.

Yö venyi aika pitkäksi, joten seuraavana päivänä kävin vain varaamassa kaksi muuta retkeä ja bussilipun Barilocheen, Argentiinaan. Perjantaiaamuna satoi rankasti, päätin vaihtaa retkien ajankohtia ja niinpä menin iltapäivällä kokeilemaan hydrospeediä. Jotenkin satuin olemaan ainut osallistuja, joten sain ihan privaattiretken. Hetken jo epäilin hydrospeedin turvallisuutta kun minulle (siis ainoalle osallistujalle) ei meinannut löytyä edes melkein ehjää märkäpukua. Lopulta, sonnustautuneena kahteen märkäpukuun, pelastusliiveihin, kypärään ja räpylöihin pulahdimme melko hyiseen jokeen hassun kuminpalasen kanssa. Loppujen lopuksi hydrospeed oli aika hauskaa seurasin opasta kuminpalasen päällä lilluen ja joen virtausten viemänä. Hommaan tarvittiin ilmeiseti vatsalihaksia, koska ne olivat aika kipeinä seuraavat päivät. Muuten selvisin ongelmitta. En kaatunut, en juonut liikaa vettä, enkä törmännyt kiviin liian pahasti. Joen pahimmat kosket on luokiteltu luokaksi kolme eli vaikeiksi... Joen virtauksien mukana lillumalla ne meni kuitenkin aika nopeasti ja helposti. Taitoimmekin tunnin aikana 13 km matkan.

Lauanatina kokeilen jotain vähemmän jännittävää ja epäkiinnostavampaa... Canopy on jonkinlaista köydessä riippuen liikkumista. Maisemat eivät olleet niin hienoja kuin kuvissa, eikä köydessä riippuminen niin jännää kuin olisi voinut olla. Pienoinen pettymys siis... :( Varmaan jännempää korkeanpaikan kammosta kärsiville...

Pucón on oikeasti aika nätti kaupunki. Vähän ehkä alppihenkinen. Kaupunki on täynnä matkatoimistoja, jotka järjestävät jos jonkinlaisia retkiä lähiluontoon. Ihan mielenkiintoisia kaikki, mutta jos ei ole rajattomia rahavaroja niin ihan kaikkeen ei pysty. Paikan ympärillä on neljä tulivuorta, kansallispuisto, jokia, järviä ja kuumia lähteitä. Aika paljon siis tarjottavaa. Näin tammikuun lopussa paikka oli täynnä chileläisiä ja israelilaisia. Onneksi retkilläni (lukuunottamatta kuumia lähteitä) oli vain chileläisiä. Israelilaiset tursuavat jo korvista ulos...

Yleistä chilestä: Kalliimpi kuin Argentiina, mutta yleisesti myös kehittyneempi. Mielestäni kehittynyt paljo jo näin ihan kolmessa vuodessa. Teissä on viivat ja ne on useimmiten merkitty vielä heijastimilla, jotta näkyvät paremmin, kun taas Argentiinassa viivat teissä on jopa aika harvinaisia (jotkut risteykset ovat kaaottisia, koska kaistoja ei ole merkitty). Chilessä puhutaan myös espanjaa, jota eivät edes kaikki argentiinalaiset ymmärrä. Summasummarum: Onneksi valitsin Argentiinan ja päätin olla ajamatta autoa siellä...

Sunnuntaiaamuna matka jatkui kohti Barilochea... Päiväbussi... Tylsä päivä siis tiedossa.

Kuvia

2009-01-26T20:31:00.002+02:00

Sain viimein käsiini kaapelin, jolla sain ladattua joitakin kuvia. Kuvat löytyvät Flickr:sta.

La Serena - Vauvoja, aurinkoa ja JOKI

2009-01-26T17:50:00.004+02:00

Lopulta viime keskiviikkona lähdimme Polan ja Pilarin kanssa kohti La Serena. Viiden tunnin matka osoittautuikin yllättävän pitkäksi autossa istuttaessa. Lisäksi olin vielä vähän kipeä (veikkaan Santiagon ilmaa, olin ihan tukossa). Matkalla pysähdyimme johonkin H:lla alkavaan kylään, jossa ei tehdä mitään muuta kuin juustoa ja kasvatetaan papayoita. Joten söimme juustoempanadat ja joimme papayamehua. Hyvää oli. Lopulta pääsimme myös perille. La Serenassa asuimme Polan kaverin jonkun sukulaisen mökissä. La Serenaan oli jo edellisenä päivänä saapunut Polan ja Pilarin kavereita ja kaksi vauvaa (vajaan vuoden kumpikin). Meidän jälkeen tuli vielä kaksi kaveria bussilla. Mökissä oli vähän ahdasta ja perille löytäminen tai poispääseminen aina vähän haastavaa monimutkaisten teiden takia, mutta muuten ihan jees paikka.

Ohjelmaan kuului Valle de Elqui-vierailu, rantaa, käsityömarkkinoita ja Polan synttärit. Valle de Elqui on pitkä, pitkä laakso, jossa on laajoja viinirypälepeltoja, joki ja kulma eteläisen hemisfäärin kirkkain taivas (=paljon observatorioita). Viinirypäleistä ei valmisteta viiniä vaan Piscoa, chileläistä viinirypäleviinaa. Joessa oli tarkoitus uida, mutta virtaus olikin juuri nyt todella kova. Tähtiä ei valitettavasti päästy näkemään, koska yöpyminen laaksossa olisi tullut jokseenkin kalliiksi. Mutta kirkas oli taivas, aurinko porotti aika mukavasti...

Ranta oli hiekkainen ja meressä isot aallot. Harjoittelimme taas bodysurfingia niin kauan että suu ja nenä oli täynnä suolavettä... En palanut, mutten kyllä juuri ruskettunutkaan.

La Serenassa oli aika hauskaa, vaikka kahden vauvan mukana olo aina vähän hidasti kaikkea toimintaa. Papayaa tuli syötyä muodossa jos toisessakin. Tulimme kuitenkin eilenillalla niin myöhään kotiin, etten enää ehtinyt Puconiin. Tänä iltana uusi yritys.

Täällä siis kaikki hyvin. Chilen espanja on kyllä aika mahdotonta. Nää käyttää niin outoja sanoja, että välillä on mahdoton ymmärtää yhtään mitään. Onneksi valitsin Argentiinana. Argentiinan espanja alkaa tuntua jo todella helpolta kun vertaa siihen mitä täällä kuulee.

Chile - yllättävän kaukana

2009-01-20T17:59:00.002+02:00

Terveisiä kuumaakin kuumemmasta ja saastuneempaakin saastuneemmasta Santiagosta. No on täällä oikeasti ihan hyvä sää ja vihreää ja ihan ok. Mut vaikeaa tänne oli päästä.

Lähdin lauantaiaamuna klo 11.30 Mendozasta minibussilla kohti Santiagoa. Matka kestää yleensä noin 5-6 tuntia, joten mun ois pitänyt olla perillä viimeistään klo 18 eli samoihin aikoihin kun Polan (kaverini Santiagossa) oli tarkoitus palata Brasiliasta. Chilen rannat on kuitenkin hienommat kuin Argentiinan, joten en ollut ainoa Chileen pyrkivä. Itse asiassa jonotimme 7-8 tuntia Argentiinan ja Chilen rajalla päästäksemme Chileen. Edes jylhät maisemat eivät paljoa lohduttaneet. Siltä varalta, että joku sattuu joutumaan joskus samaan tilanteeseen, kerron mitä rajalla voi tehdä: Ensin kannattaa suosiolla vetää kaikki vaatteet päälle koska vuorilla on kylmä. Sitten voi mennä ulos ottamaan pari valokuvaa vuorista tai autojonosta kun on vielä valoisaa. Tässä vaiheessa on jo ehkä vessahätä ja jos on matkassa pikkubusilla joutuu käymään vessasssa auton ulkopuolella. Vessa löytyy sieltä jostain autojonon etupäästä eli pieni vaellusmatka edessä (muista panna merkille millaisessa autossa kuljet, jotta osaat takaisin. Autojono kuitenkiin liikkuu koko ajan). Vessa maksaa yhden peson. Jos on nälkä ja eväät unohtui kotiin, voi vessareissulla ostaa myös jotain syötävää. Esim empanadan 9 pesolla (empanada on eräänlainen pieni piirakka, joka maksaa normaalisti n. 2 pesoa). Palattuasi bussiin, kuljettaja on toivottavasti laittanut telkkariin jo jotain katseltavaa. 7-8 tunnissa ehtii katsoa vaikka mitä. Meidän bussin tarjonta ei kuiteenkaan ollut kovin huimaava, joten katsoimme vain yhden leffan ja 80-luvun musiikkivideon. Jos bussisi sattuu olemaan täynnä argentiinalaisia, matea on varmasti saatavilla. 7-8 tunnin aikana ehtii juoda mateen jos toisenkin. Argentiinalaisilla saattaa olla mukana myös Fernet Brancaa. Jos jollain sattuu olemaan mukana myös coca-colaa, saadaan oivia fernetcola-juomia. Kun yhdistetään Fernetcola ja vähän musiikkia bussiin saadaan tunnelmaa noin tunniksi. Sitten voidaan yhteistuumin laskeskella, että saavutaan muuten aika myöhään perille ja että mitäs tehdään kun kaikkien piti jatkaa sinne rannoille, eikä jäädä Santiagoon yöksi... Sitten taas vähän pohditaan, että minnehän sitä menis. Yritetään soitella tutuille vaan eipä onnistu... Sitten lopulta bussi on jo ihan vessojen vieressä. Passit ja jo tuntikausia sitten täytetyt paperit käteen. Ensin Argentiinan setien luo. Leima tulee aika nopeasti mulle, muilla on jotain vaikeuksia lasten takia. Sitten Chilen setien luo. "Ai ette oo tässä kaikki vielä. Joo no odotellaan et kaikki 18 on tässä." No odotellaan että Argentiinan sedät päästää kaikki Chilen setien luo... "Joo muodostakaan jono tuonne". Valmista... "Eiku tehkääs se jono tuonne"... Lopulta kaikki saavat myös Chilen leimat. Sitten takaisin bussiin odottelemaan. Kuski tarkistaa vielä kaikilta matkustajilta, että ei hän teillä nyt vaan oo jotain omenoita tai kanoja siellä laukuissa. Eipä kai. Reilun puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsemme laukkutarkastukseen. Kaikki laukut läpivalaisuun. Ei ollut omenoita, eikä kanoja. (Chileen ei saa viedä mitää kasvi- tai eläintuotteita) Kello on 23:30 ja me olemme vihdoin ylittäneet rajan. 1:30 bussimme kaartaa Santiagon jo-suljetulle bussiasemalle, jossa on yllätävän paljon ihmisiä (odottamassa muita, vielä rajalla jonottavia).

Puolessa tunnissa saan nostettua rahaa, vaihdettua setelin kolikoiksi ja opin käyttämään julkista puhelinta (milloin niitä kolikoita pitää työntää sinne?). Sain onneksi Polan (kaverini) kiinni hänen siskonsa, Pilarin, kännykästä ja Pola tulee hakemaan minut kotiinsa bussiterminaalista. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis... 5-6 tunnin matkaan kului siis 14 tuntia!

Olin ensin ajatellut jatkaa heti melkein suoraan täältä Puconiin, Chilen järvialueelle, mutta täälläpä olen vieläkin. Olimme sunnuntaina jossain katuteatterishowssa, jossa oli 20 000 ihmistä. Showssa piti olla joku suurensuuri nukke, mutta emme ensinnäkään nähneet juuri mitään ja lopulta selvisi, että nukke esiintyy vasta seuraavana sunnuntaina, shown toisessa osassa... Eilen kävimme vähän ostoksilla ja Polan isovanhempien luona. Huomenna olisi tarkoitus mennä La Serenaan muutamaksi päiväksi. La Serena on suosittu rantakaupunki Santiagosta pohjoiseen. Suunnitelmat ovat kuitenkin nyt vaihtuneet jo niin monta kertaa, että saa nähdä miten käy. Viimeistään ensi sunnuntaina lähden kuitenkin sinne Puconiin tulivuoria ja järviä katsomaan.

Tiedoksi:

- Suomalainen numeroni ei toimi. Argentiinalainen vähän heikosti, joten internet on paras tapa olla yhteydessä.

- Unohdin kameran kaapelin Buenos Airesiin, joten kuvia tulee vasta kun löytyy sopiva kaapeli.

- Chileläiset kyllä puhuu todella hassusti. Kaikki sanat on ihan eri kuin perusespanjassa. Tai Argentiinan espanjassa. Mut kyllä täällä nyt kommunikoi...

Mendoza - viiniä ja vuoria

2009-01-18T20:51:00.004+02:00

14.1.

Tutustuin aamupalalla kolmeen brittiin, jotka olivat lähdössä pyörillä viinitiloihin tutustumaan. Päätin lähteä mukaan. Lopulta mukaan liittyi myös kaksi uusi-seelantilaista.

Pyöräretki oli aika hyvä tapa kiertää viinitiloja. Pyöräilimme yhteensä 12km ja vierailimme kolmella viinitilalla ja yhdellä oliivitilalla. Pääsimme syömään rypäleitä suoraan pensaista ja maistamaan parhaimmillaan neljää eri viiniä. Malbec on alueen ykköslajike. Itseäni vähän harmitti, että esittelyt piti pyytää aina englanniksi (kun muut eivät juurikaan ymmärtäneet espanjaa). Esittelijöiden englanti ei nyt aina ollut sieltä parhaimmasta päästä ja luulen että esittelyt jäivät aika suppeiksi espanjankielisiin verrattuina. Ainakaan oliivitilan esittelystä ei ottanut mitään selvää, mutta aurinkokuivatut tomaatit ja jopa oliivit olivat hyviä.

Mendozan alue on oikeasti aavikkoa, mutta taitavalla vedenkastelulla alue on saatu todella vihreäksi. Vedensäännöstelyn avulla myös rypäleiden laatu voidaan pitää korkeatasoisena.

15.1.

Edellisen päivän helteessä polkeminen aiheutti aika hyvän väsymyksen, joten seuraavana päivänä päätin ottaa ihan rennosti. Kävelin vähän keskustassa ja menin siestan ajaksi (13-17, kaikki suljettu) kaupunkin laidalla olevaan suureen puistoon lukemaan ja nukkumaan (nukahdin nurmelle tunniksi). Illalla hostellilla oli asado-ilta eli paljon lihaa ja viiniä. Liha oli tosin melko kaukana mediumista.

16.1.

Yksi Mendozan visiitin tavoitteista oli nähdä Aconcagua, joten varasin edellisenä päivänä retken vuorille. Aamulla kello kahdeksan hyppäsin siis minua hakemaan tulleen auton kyytiin ja suuntasimme vuorille. Valitettavasti opas puhui harvinaisen epäselkeästi ja aika paljon opastuksesta meni ohi. Tiesin kuitenkin yleensä mistä puhuttiin. Jylhiä maisemia kuitenkin näkyi. Aconcagua nyt oli ehkä hieman pettymys, kun sen näki vain aika kaukaa, mutta onpahan nähty. Lopulta retken kohokohdaksi muodostui ehkä yli 4000 metriin nouseminen. Ylös johtanut serpentiinitie näytti aika pahalta, mutta ylös päästiin ja alas myös. En ole tainnut ennen olla yli 4000 metrissä. Titicacan järvi on lähes yhtä korkealla (3810 m) . Titicacalla kuitenkin korviin sattui ja muutenkin oli jotenkin huonompi oli kuin nyt. Tosin nyt ei ollut rinkkaa selässä.

Mendoza oli kaiken kaikkiiaan aika kiva kaupunki. Todella vihreä, varsinkin kun ottaa huomioon, että kaupunki on tosiaan rakennettu aavikolle. Ihmisillä oli vähän hassu aksentti, jota mun oli tosiaan välillä vähän vaikea ymmärtää. En oikein edes tiedä mikä aksentissa oli vikana. Hostelli oli jees, vaikka vettä tuli vain välillä ja silloinkin usein kylmää. Vesi taisi mennä puille ja rypäleille.

Seuraava kohde: Chile

Floggers

2009-01-18T20:28:00.003+02:00

--Kunnon nettiyhteyksien ja koneiden ääressä--

Unohdin edellisessä postauksessani kertoa hyvin tärkeästä argentiinalaisesta ilmiöstä. Floggereista. Flogger on tyypillisesti 12-22 -vuotias nuori, jolla on fotolog (hyvin yksinkertainen "kuvapäiväkirja"). Flogger myös pukeutuu floggereille tyypillisellä tavalla. Kampaus muodostuu yleensä huomattavan isosta otsakiekurasta. Tytöillä on usein iso kukka toisella puolella päätä. Vaatetukseen kuuluu v-aukkoinen T-paita ja tiukat värikkäät housut.

Floggerit tapaavat toisia floggereita erityisissä floggertapaamisessa tai muuten he tapailevat paikallisessa ostoskeskuksessa ja ottavat paljon kuvia hienoilla kamerakännyköillään. Päivän päätteeksi he lataavat hienoimmat kuvat fotologiin muiden kommentoitaviksi.

Floggerit ovat olleet aika paljon uutisissa viime aikoina sillä yksi nuori floggeri pahoinpideltiin kuoliaaksi yökerhon edessä Córdobassa vähän aikaa sitten. Floggerit eivät ole mitenkään tappelunhaluisia, mutta joitakin heidän olemuksensa ja ryhmittymisensä ärsyttää ja netissä onkin jo paljon floggervastaisia lauseita.

Kiinnostuneet voivat lukea ilmiöstä lisää täällä. Teksti on espanjaksi, kuvat "suomeksi"... ;)

Yhden randomfloggerin fotolog.

Santín 18-vuotias pikkusisko on myös flogger ja floggereita näkee kyllä aika usein katukuvassa.

Perhe-elämää Córdobassa

2009-01-12T16:13:00.002+02:00

Terveisiä Córdobasta!
Täällä sataa tällä hetkellä vettä, joten nyt on sopiva aika kirjoitella blogiin. Saavuin Córdobaan siis lauantaiaamuna. Olen asunut täällä Santin (argentiinalainen BEST:läinen, joka opiskelee, mutta on nyt kotonaan käymässä) perheen luona. Täällä asuu nyt Santin äiti, 18-vuotias sisko ja 103-vuotias isoisoäiti (ei kirjoitusvirhettä). Lauantaina kävimme käsityömarkkinoilla katsomassa enemmän ja vähemmän tyypillisiä paikallisia käsitöitä. Mukaan ei kuitenkaan tarttunut mitään. Illalla pelasimme Santin kavereiden kanssa joitakin pelejä.

Eilen, sunnuntaina, ajoimme autolla "kukkuloille" (Sierras de Córdoba). Kyseiset kukkulat ovat noin 1500 m korkeita, eli korkeampia kuin Halti. Joimme terereetä joen rannalla (unohdin ottaa kuvan, mutta hieno paikka oli) Terere on kuin matea (yrteistä tehtyä teen tapaista juomaa), mutta kuuman veden sijaan käytetään sitruunalla maustettua jääkylmää vettä. Todella ihana kesäjuoma. La faldan kylään rakennettiin joskus 1800-luvun lopulla hulppea hotelli, hotel Eden, joka tuhoutui toisen maailmansodan aikoihin. Hotellissa on yöpynyt monia kuuluisuuksia ja prinssejä sun muita. Valitettavasti saavuimme paikalle sen verran myöhään, ettei vierailu enää onnistunut. Paikkaa ollaan nyt kunnostamassa. Hotellin jälkeen jatkoimme pikkuruista "vuoristotietä" kukkuloiden yli toiselle puolelle. Kukkuloiden toisella puolella söimme illallista pienen kylän puoliksi piilossa olevassa ravintolassa. Hyvää oli!

Täällä Córdobassa olen kyllä päässyt kunnon kielikylpyyn. Santin isoisoäidin jutuissa on välillä vähän haastavaa pysyä mukana eikä muutkaan tunnu säästelevän erikoisempien sanojen kanssa. Sanavarasto on siis kasvanut hurjaa vauhtia.

Córdoban alue on todella kaunista aluetta ja eilen mietin jopa pari kertaa, että olisihan tännekin voinut tulla opiskelemaan. Córdobalaisten mielestä tämä on tietenkin oikeaa Argentiinaa ja Buenos Aires on vain joku pinta, jonka kaikki turistit näkevät...

Suomalainen kännykkäni ei muuten toimi täällä (väärät taajuudet), joten jouduin ostamaan uuden. Nyt minulla on siis vain paikallinen numero käytössä. En kuitenkaan tiedä millaisella numerosarjalla sen tavoittaa ulkomailta. Kerron jos saan selville.

Huomenna jatkan kohti Mendozaa ja sitten ehkä Chileen jne...

Perillä

2009-01-09T13:39:00.002+02:00

Pariisin lentokenttä oli yhtä kauhea kuin muistelinkin. Tällä kertaa kuitenkin odottelimme ensin koneessa noin 10 minuuttia, että lentokenttähenkilöstö saa matkustajasillan ovet auki ja sen jälkeen odotimme vielä noin 20 minuuttia, että myös seuraavat ovet saatiin auki. Kukaan ei tuntunut osaavan avata ovia. Onneksi oli viiden tunnin vaihto, joten mulla ei sinänsä ollut mitään hätää. Toisilla vaan oli vähän tiukempi vaihto ja ovet olisivat varmaan melko pian lähteneet sijoiltaan, jos ei niitä olisi sitten lopulta tultu avaamaan. Viiden tunnin odottelun jälkeen olikin sitten 13 tunnin lento edessä. Nukkuminen oli vähän tuskaista ja vieressä kaksi yrmeää vanhaa ranskalaista miestä, jotka eivät tietenkään puhuneet muuta kuin ranskaa. Eli vähän tylsää oli. Olin pyytänyt istumapaikaksi koneen oikeaa puolta, ikkunan vierestä ja ei siiven kohdalta. Paikkani oli sitten tietenkin siiven kohdalla ja koneen vasemmalla puolella, ikkunapaikka tosin.

Lopulta saavuin onnellisesti Buenos Airesiin, jossa asiat sujuivat (ranskalaisten ulottumattomissa) huomattavasti paremmin. Lentokentältä bussi keskustan bussiasemalle, jossa sain päivän liikunta-annoksen kävelemällä 40 kilon matkatavaroideni kanssa bussiaseman läpi bussilippua ostamaan, 30 asteen helteessä. Selvisin kuitenkin ja loppumatkan pystyin onneksi kulkemaan taksilla. Vietin ensimmäisen yöni Xuxan talossa (La casa de Xuxa), josta mainitsin viime viestissäni. Talon asukkaat ovat oikein mukavia, talo samoin. Tosin nettiyhteys nyt ei ole parhaimmasta päästä. Täällä käytetään nimittäin naapurin yhteyttä ja se aina välillä pätkii ja on tietenkin nopeudeltaan vähän toista kuin Otaniemessä.

Ekat suklaat ja salmiakit tuli maistatettua. Suklaa maistui, salmiakki ei. Aivan kuin kuvitella voi. Tapasin myös Juanin, joka oli toissa kesänä Suomessa työharjoittelussa. Juan asuukin samalla kadulla kolmen blokin päässä tästä talosta. Illalla menimme talon asukkaiden kanssa kuuntelemaan jotain balkanilaista orkesteria. Yksi talon asukkaista on nimittäin slovenialainen. Tutustuin illan aikana aika moniin ihmisiin ja puhuin paljon espanjaa, tai castellanoa, niin kuin täällä sanotaan.

Mielenkiintoisimmat tutustumiset:
- Yksi poika, joka oli ollut viime vuonna Jyväskylässä töissä puolisen vuotta.
- Yksi saksalainen tyttö, joka oli opiskellut filosofian ja kirjallisuuden laitoksella viime syksynä. Vakuutteli että laitos oli kiva ja sai melko vapaasti valita kursseja. Hyvä juttu siis!
- Brasilialainen tyttö, joka oli juuri saapunut Buenos Airesiin castellanoa opiskelemaan. Pääsin siis jopa korjailemaan jonkun kielivirheitä... :)

Kaikki on siis sujunut hyvin. Täällä on vähän kuuma ja ostin lasten aurinkorasvaa (siinä oli hieno hain kuva ja tarpeeksi kertoimia). Castellano sujuu huomattavasti paremmin kuin viimeksi. Kieli ei ole juurikaan tuottanut ongelmia. Välillä sanat hukassa itseltä ja joitain paikallisia sanoja puuttuu vielä, mutta hyvin menee. Tänä iltana jatkan matkaani Córdobaan, noin 700 km länteen päin. Olen siellä siis lauantaiaamuna yhdeksän aikoihin.

Kämppä kiikarissa

2008-12-29T01:03:00.005+02:00

Hieman ennen joulua laitoin kämpänhakuilmoituksen CouchSurfing-sivuston kämpänhakufoorumille ja sainkin vastauksen jo puolen tunnin päästä. Minulle tarjottiin huonetta viiden opiskelijan asunnosta (La casa de Xuxa), joka sijaitsee Congresson alueella, eli aivan keskustan tuntumassa. Kämppä on myös metroaseman vieressä, joten matka koululle pitäisi sujua hyvin. Kämpässä asuu kaksi argentiinalaista, yksi ranskalainen ja yksi israelilainen. Olen tähän mennessä ollut yhteydessä vain yhden argentiinalaisen kanssa. He ovat kuitenkin kaikki CouchSurfingin jäseniä ja vaikuttavat profiilen mukaan ihan mukavilta.

Sovimme, että menen heti kahdeksi ensimmäiseksi yöksi heidän "sohvalleen" nukkumaan ja katsomme molemminpuolin, josko asuminen heidän luonaan onnistuisi. Muuttaisin kuitenkin vasta maaliskuun alussa kun koulu alkaa. Tammikuun ja helmikuun ajattelin vielä reissailla.

Matkasuunnitelma:

Tammikuu
8.1. Saapuminen Buenos Airesiin
10.-15.1. Córdoba
15.-20.1. Mendoza

Helmikuu
Uruguay
Karnevaalit jossain (Bahian provinssissa Brasiliassa?)

Olen myös miettinyt josko opiskelisin vain puoli vuotta (sivuaineen verran) ja etsisin töitä loppuvuodeksi. Ongelmia tuottaisi lähinnä ehkä työviisumin hommaus, mutta CIMO:lta (kansainvälisen henkilövaihdon keskus) voisi kai saada apua. Sattumalta törmäsin myös Couchsurfingin kautta "Fedeen", joka on opiskeluiden ohella töissä Accenturella. Suhteita mahdollisiin yrityksiinkin siis on jo. Accenturen Buenos Airesin toimistolla näytti ainakin nyt olevan myös monta harjoittelupaikkaa auki. Toinen hyvältä näyttävä vaihtoehto voisi olla Procter & Gamble (heilläkin monia sopivia avoimia paikkoja).

Valmistelut vihdoin aloitettu!

2008-12-19T22:04:00.003+02:00

Tänä aamuna kävin hutaisemassa viimeisen tentin ja pääsin aloittamaan kahden ja puolen kuukauden lomani. Edessä on kuitenkin vielä yhden esseen kirjoittaminen ja 33 tentin tarkistaminen joten hommia riittää...

Ensimmäinen lomapäivä kului puhelinasioiden hoitamiseen:

muuttoilmoitus
kaikkien lehtien (ilmaisten) peruminen
vakuutusyhtiöiden vertailu

Vakuutusyhtiöistä taisi voittaa Pohjola, vaikka kalliiksi tulee silti... :(

Aloitin myös muuttourakan, seinäni ovat nyt sairaalavalkoiset ja keskellä lattiaa seisoo kasa laatikoita... Mistä tämä kaikki tavara on tullut? En ole vielä edes päässyt tsekkaamaan varaston aarteita.

Argentiina pääsi maailmankartalle

2008-11-18T15:44:00.005+02:00

Eilen Argentiina muuttui Google mapseissa vihdoinkin valkoisesta läntistä ihan oikeaksi kartaksi. Olen erittäin iloinen muutoksesta, sillä Google Mapseilla on helppoa etsi paikkoja osoitteen perusteella mistä päin maailmaa tahansa.

Ajattelin luoda oman karttani Buenos Airesista. Nyt kartalle ovat päässeet filosofian tiedekunta ja Buenos Airesin ehkä tärkein nähtävyys "el obelisco". Myöhemmin tulee toivottavasti lisää täytettä.

Aloin myös seuraamaan Argentiinan uutisia espanjaksi. Tiedän sitten tällä kertaa mistä paikalliset puhuvat, eikä tarvitse ihmetellä että mitäs puheet jostain suomalaisesta sellutehtaasta ovat. Samalla voisin oppia vaikka vähän lisää espanjaa.

Hyväksymiskirje Filosofia y letras -tiedekunnasta

2008-11-14T22:43:00.004+02:00

Toissailtana sähköpostilaatikkooni ilmestyi iloinen yllätys. Sain mailin, jossa kerrottiin että minut on hyväksytty opiskelemaan vaihto-opiskelijana Filosofia ja kirjallisuus -tiedekuntaan. Maaliskuun toinen päivä pitäis mennä näyttämään naamaa tiedekunnan johonkin toimistoon. Ainoa asia joka ihmetytti oli se, että hyväksymiskirje oli osoitettu ainoastaan kesäkuuhun asti eli vain ekaksi lukukaudeksi. Laitoinkin heti mailia perään, että voikos aikaa pidentää. Jos ei voi, niin voisin yrittää hakea toiseksi lukukaudeksi johonkin toiseen tiedekuntaan. Ei olisi välttämättä mikään hullumpi idea.

Filosofia ja kirjallisuus -tiedekunnan opintosuunnat:

- Taiteet

- Kirjasto- ja informaatiotiede

- Antropologia

- Kasvatustiede

- "Editointi" (markkinointi ja julkaisujuttuja)

- Filosofia

- Maantiede (miten tää on täällä?)

- Historia

- Kirjallisuus

Näistä mua kiinnostaa editointi ja jotkut kasvatustieteen kurssit. Katsotaan mihin päädyn.

Hakemuksia ja podcastlöytö

2008-11-11T16:30:00.006+02:00

Toissa viikolla sain viimein lähetettyä paperit Filosofia y letras -tiedekuntaan. Tänään oli vuorossa psykologian tiedekunta. Nyt odotan siis jännittyneenä vastauksia ja erityisesti sitä kuinka kauan vastauksen saamiseen menee. Filolle piti lähettää vaan kaks paperia alkuperäiskielellä. Lähetin nyt varmuuden vuoksi myös englanniksi. Psykologian tiedekunnassa olivat liikkeellä vähän eri mielellä. Paperia kului moninkertaisesti ja kaikki ois pitänyt olla espanjaksi käännettynä ja yliopiston leimaamina. No puolet on papereista lähti englanniksi ja ainoastaan osa on leimattuja... :P Toivotaan ettei ne huomaa tai muista mitä ovat vaatineet.

Eilen löysin myös aivan mahtavan podcastin, jossa argentiinalainen Sofía kertoo Argentiinan espanjan erikoisuuksista ja muutenkin argentiinalaisista tavoista. Todella hauskaa ja mielenkiintoista kuunneltavaa. Kaiken lisäksi Sofía äänittää podcastinsa vessassa. Siellä on kulma paras akustiikka ja saa olla rauhassa. Siitä podcastin nimikin sitten. Desde el baño" tarkoittaa suomeksi "vessasta". Sofía on kuvannut myös muutaman videon, joissa esitellään esimerkiksi vaate- ja ruokasanastoa.

Desde el baño

Lentoliput ostettu!

2008-09-17T20:53:00.003+03:00

Nyt reissu on sitten alkanut, sillä tulin hommanneeksi lentoliput lauantaina. Lähtö tapahtuu 7.1.2009.

Yliopiston suunnalta ei ole vielä liikoja kuulunut. Mutta ehkäpä se tästä pikkuhiljaa...